Autettu asuminen: 14 asukasta muutti Juhanankartanoon. Elokuun puolesta välistä alkanut muutto on sujunut odotettua rauhallisemmin.

”Omassa kodissa on kivaa”

Jenni Marjakankaan lempiväri on punainen. Se näkyy myös sisustuksessa. Marjakankaan sängyn patjan alle on asetettu anturit, jotka tunnistavat epilepsiakohtauksen.

Juhanankartanolla on hiljaista. Kolmasosa asukkaista on lähtenyt katsomaan Sirkus Finlandiaa, joka on pystyttänyt suuren puna-valkoisen telttansa vain muutaman sadan metrin päähän Juhanankartanosta.

Pälkäneeltä kotoisin oleva Anne Keränen ja kangasalalainen Jenni Marjakangas ovat jääneet kotiin Juhanankartanolle.

– Omassa kodissa on kivaa. Viihdyn täällä hyvin, Marjakangas selittää.

Marjakangas on asunut hiljan valmistuneessa ympärivuorokautisessa asumispalveluyksikkö Juhanankartanossa parisen viikkoa. 27 neliömetrinsuuruinen huone on sisustettu kauniiksi tummanpunaisen eri sävyillä. Huoneen seinillä on kaksi värikästä taulua, jotka Marjakangas on tehnyt Tampereen kaupungin kehitysvammaisen toimintakeskus Wärjäämöllä.

– Suunnittelin sisustusta kauan. Tiesin tarkkaan millaisen kodin haluan. Sen piti olla ihan punainen, Marjakangas kertoo.

 

Paljon suunnitelmia

Jenni Marjakangas on yksi 14 onnekkaasta, jotka saivat yksiön Juhanankartanolta.  Pälkäneen ja Kangasalan yhteistoiminta-alueella asuu useita kehitysvammaisia, jotka tarvitsisivat vastaavaa asumispaikkaa. Kehitysvammahuollon aluejohtaja Tea Kärnän mukaan esimerkiksi Pälkäneellä tarvetta olisi 6-8 asukkaan ohjatulle asumispalvelulle.

– Kehitysvammaisten asumisessa on meneillään isoja muutoksia. Laitoshoitoa puretaan, ja kehitysvammaiset nuoret muuttavat pois lapsuudenkodeistaan.

– Suoramalle on suunnitteilla kerrostalo, johon tulee kahdeksan ympärivuorokautista autetun asumisen paikkaa ja 10 ohjattua eli ei-yövalvottua paikkaa. Rahoitushakemus hankkeeseen lähti juuri Aralle, Kärnä kertoo.

 

Anne Keränen viihtyy omassa kodissa hyvin. – Parasta on lökötellä, käydä Pähkinäkalliolla ja syödä pannukakkuja.

Äijäilta saunatiloissa

Juhanankartanon jokaisessa kolmessa viiden hengen kotiryhmässä on yhteinen keittiö ja oleskelutila. Kotiryhmät, Kaarle, Juhana ja Eerik, ovat saaneet nimensä Kustaa Vaasan kolmen 1500-luvulla Ruotsin hallitsijaksi nousseen pojan mukaan.Juhanan ja Kaarlen katossa kulkevat kattokiskot, jotka avustavat asukkaita siirtymään paikasta toiseen. Kaarlesta Juhanaan kulkee pitkä käytävä, jossa on hyvä tehdä kävelyharjoituksia.

– Kaarlessa on myös saunatila porealtaineen, Santala esittelee. – Tosin portaat ja tukikaide puuttuvat, joten vielä emme ole päässeet poreammetta käyttämään. Yksi varaus saunaan on jo tehty. Varauskirjassa lukee ”äijäilta”, Santala hymyilee.

47-vuotias Anne Keränen ja 30-vuotias Jenni Marjakangas asuvat Eerikissä. Kumpikin naisista on asunut aiemminkin yksin – Marjakangas Nastolassa ja Liperissä, Keränen Hämeenlinnassa.

– Välillä on kiva olla omassa kodissa yksin. Tykkään piirtää ja vain olla. Joskus kuuntelen Kirkaa. Surun pyyhit silmistäni on hyvä kappale, Marjakangas kertoo.

Joka viikonloppu vanhemmat hakevat Marjakankaan ulkoilemaan.

– Isä sanoo, että pitää saada raitista ilmaa. Me aiomme mennä puolukkaan. Sitten teemme puolukasta jotain hyvää.

Keränen puolestaan tykkää soitella.

– Puhun paljon puhelimessa. Soitan muun muassa veljelleni.

Keräsen osallistuu myös mielellään asukkaiden yhteisiin ruoanlaittohetkiin. Eerikissä asuva Ulla on kova leipomaan pannukakkuja.

– Ullan pannukakkuja syö mielellään, Keränen hymyilee.

Santala muistaa, että polttopuut Kaarlen takkaan on vielä hankkimatta.

– Pitääkin pistää muistilappu, jotta syksyllä voidaan sitten polttaa takkaa. Puita tarvitaan myös pihan grilliin, jossa on jo porukalla paistettu makkaraa.

– Makkaranpaiston voisi joku päivä ottaa uusiksi, Anne Keränen tuumii.

 

Yhteisessä oleskelutilassa voi katsella televisiota.

Monenlaisia tunteita

Ennen muuttoa Juhanankartanon asukkaille järjestettiin muuttovalmennusta. Jokainen muun muassa osallistui Minun maailmani -kansion tekemiseen, jossa pääsi käsittelemään muuttamiseen liittyviä tunteita.

Anne Keränen on kuvannut vihkoonsa täydellisen päivän. Täydellisenä päivänä hän heräisi kelloy hdeksän, tekisi salaattia, leipoisi ja lököttelisi.

– Toisaalta tykkään myös herätä aikaisin. Arkipäivisin on kiva lähteä töihin Pähkinäkallioon. Pitää olla jotakin tekemistä.

Santalan mukaan elokuun puolivälistä lähtien alkanut muutto Juhanankartanoon on sujunut yllättävän hyvin.

– Odotin enemmän haasteita, mutta kaikki on sujunut rauhallisesti. Toki meillä on vielä monia asioita kesken, mutta uskon, että niistäkin selvitään kunnialla, Santala hymyilee.

 

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>