Sahalahlella ei enää syälä sulel lihhaa

Marjatta Koskenvesa (toinen oikealta) vieraili Sahalahti-Seuran järjestämässä tilaisuudessa Kontulassa.

Marjatta Koskenvesa (toinen oikealta) vieraili Sahalahti-Seuran järjestämässä tilaisuudessa Kontulassa.

Vanha Sahalahden murre kuulostaa leveältä ja lempeältä. Leveäksi sen tekee konsonanttien kahdentuminen sanojen keskellä, jolloin sanotaan esimerkiksi tekkee, puhhuu ja lukkee.  Lempeyttä puheeseen tuo ominaispiirre, jossa d-kirjaimet korvautuvat ällillä.

Murteen omintakeiset piirteet tulevat hyvin esille takavuosina käytetyssä, vähän ivallisessakin sananparressa, jossa kysytään ”syäläänkö Sahalahlella sulel lihhaa? Vastaus tuohon kertoi, että syälään, jos saalaan.

Ällän päälle puhumista ei enää juuri kuule, mutta levveetä Sahalahden murretta käyttää jossakin määrin iäkkäämpi väki. Kirjoiksi saakka aitoa Sahalahden murretta on taltioinut Marjatta Koskenvesa teoksissaan Ehlon tahlon takasippäin ja Pysykkös völjyssä ku ma kerron.

Koskenvesan äidinäiti, Iita-mummu oli kotoisin Sahalahdelta, Juuselan talosta.

–Olin sopivan ikäisenä mummun hoivissa, Koskenvesa selittää Sahalahden murteen osaamistaan.

Murre piti

karsia pois

 

Luopioisissa asuva Marjatta Koskenvesa oli vieraana Sahalahti-Seuran järjestämässä tilaisuudessa Kontulassa viime keskiviikkona, jolloin pidettiin myös yhdistyksen vuosikokous. Murrekeskustelun virittänyt vieras veti talon ravintolapuolen täyteen väkeä.

Syntyperäiset sahalahtelaiset kertasivat omia muistojaan murteen käytöstä. Marja-Liisa Bährendille ja Eila Rannalle levvee puhe oli tapa, joka piti kouluvuosina karsia pois.

–Menin 11-vuotiaana Tampereelle oppikouluun. Puhuin täyttä sahalahtelaismurretta niin, että opettajakin kysyi, missä tuolla tavalla puhutaan. Oli siinä opettelemista, Bährend kertasi puheen muuttamista yleiskieliseksi

Eila Ranta oppi sahalahtelaismurteen isältään.

–Se iskostui minuun. Vieläkin murre tulee puheeseen vahvasti, sanon helposti esimerkiksi tuali ja kuali.

Myös Ranta muistaa, miten kouluvuosina opettajat yrittivät saada kuriin pienen tytön puheen.

Vaikea kääntää

englannin kielelle

 

Mimmu Hartiala-Sloan nauratti muita kertomalla, miten vaikeata hänen oli kääntää miehelleen englanniksi Marjatta Koskenvesan tilaisuuden alussa lukema pakina. Pakina oli Hartiala-Sloanille ensimmäinen kuulokosketus Sahalahden murteeseen.

Kari Elkelä kertoi, miten Sahalahden murteen käytäntö korvata g-kirjain k-kirjaimella tuli läpi jopa ruotsin tunnilla koulussa.

–Kun opettaja kysyi, mitä monta on ruotsiksi, niin minä vastasin månka.

Raili Järvinen puolestaan kyseli muilta tilaisuuden osallistujilta, kuuluuko puheessa käytettävän vielä d-kirjaimen tilalla l-kirjainta. Sahalahlen murteen käyttäjiä ei tiedetty enää olevan elossa.

Koskenvesan kirjoissaan käyttämät, tuolle murteelle ominaiset sanat sen sijaan tunnetaan yhä. Sen osoitti Seppo Rinteen pistokokeet, joissa hän kyseli muiden muassa luoko- ja riitta- sanan merkityksiä. Luoko on maahan niitetty heinä tai vilja, riitta puolestaan on mistä tahansa materiaalista ladottu kasa.

 

 

 

Yksi kommentti

  1. Markku Jantunen

    Tuo d:n korvautuminen l:llä on yhteistä kaikille hämäläismurteille. L alkoi korvautua r:llä hämäläismurteiden länsiosista alkaen. D:tä korvattiin ja korvataan r:llä Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Hämäläismurteet jakautuvat neljään alaryhmään: yläsatakuntalaisiin (Pohjois-Satakunta), peri- eli sydänhämäläisiin (Pirkanmaa, pohjoinen Kanta-Häme), etelähämäläisiin (eteläinen Kanta-Häme ja Pohjois-Uusimaa) ja kaakkoishämäläisiin (Päijät-Häme lukuun ottamatta Sysmää ja Hartolaa sekä Kymenlaakso). Kaakkoishämäläismurteiden puhujat eivät nykyään äännä d:tä ollenkaan vaan jättävät sen kokonaan pois (esim. ”Lahest”).

    Sahalahden murre on kuuluu perihämäläisten murteiden joukkoon, kuten Tampereen lähikuntineen sekä Hämeenlinnan lähikuntineen murre. Kaikkia perihämäläisiä murteita yhdistää samankaltainen korostus.

    Wikipediassa lukee, että Sahalahti muodostettiin Pälkäneen kappeliseurakunnaksi vuonna 1559 ja että Sahalahti itsenäistyi vuonna 1581. Tämä on hiukan yllättävää, koska luulisi Sahalahden asutuksen levinneen Kangasalta Längelmäveden rantoja pitkin, koska ovathan vesistöjen rannat yleensä kaikkein vähiten hallanarkaa peltomaata. Tämä on varsinkin siksi yllättävää, että Kangasalan nimi on mainittu (Wikipedia) ensimmäisen kerran 1403 ja että mm. Kuhmalahti on itsenäistynyt Kangasalasta. Pälkäne on melko tarkkaan yhtä vanha pitäjä kuin Kangasalakin mutta selvästi kauempana kuin Kangasala.

    Huomattavaa on, että Sahalahti liitettiin Kangasalaan vuonna 2005 ja Kuhmalahti vasta vuonna 2011. Kuhmalahti oli liitoshetkellä todella pieni, vain noin 1000 hengen kunta ja silti se sitkutteli itsenäisenä kuusi vuotta kauemmin kuin kaksi kertaa suurempi Sahalahti, jossa on vieläpä suuri teollisuustyönantaja keskellä kunnan keskustaajamaa.

    Vastaa

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>