Lisää biomassaa kannoista

Metsäojituksen nestori, professori Olavi Huikari kutsui vuonna 1972 Padasjoelle kansainvälisen metsätiedemiesten joukon. Huikari esitteli heille kehittämänsä ojitettujen soiden metsänviljelyn, missä puustosta korjataan myös kannot. Hän arveli kantojen korjuun tuovan 10–40 prosentin lisäyksen puuraaka-aineen tuotokseen.

Keksinnöstä käytäntöön kestää usein yhden sukupolven verran, niin tässäkin. Kantojen korjuu ei alkanut vielä 1900-luvun puolella.

Huikarin ajatusta vieroksuttiin kotimaassa, kun kantojen noston pelättiin mylläävän liiaksi maata. Kantokorjuun pelättiin johtavan samanlaiseen metsämaiseman muutokseen ja ympäristöväen vastarintaan kuin avohakkuualojen metsäauraus takavuosina.

Maisemapelot hälvenivät vasta, kun metsänviljelyyn kehitettiin kevyellä kaivinkoneella tehtävä mätästys. Auraukseen verrattuna kantojen nosto ja laikutusmätästys mylläävät uuden metsän pohjaa vain kevyesti, molemmat saman verran.

 

Kantohakkeen aika alkoi vuonna 2000. Metsäyhtiö UPM-Kymmene nosti ensimmäiset 5000 kiintokuutiota ja haketti ne polttoon Jämsänkosken voimalaan.

Seuraavan kymmenen vuoden aikana kantojen hyötykäyttö nousi miljoonaan kuutioon eli kasvoi 200-kertaiseksi. Kyseessä oli talousmetsän vauhdikas menestystarina. Näin nopeaan nousuun tuskin mikään metsän perustuote oli ennen pystynyt.

Vuonna 2013 kantohaketta käytettiin 1,2 miljoonaa kiintokuutiota. Sen jälkeen kantoenergia on halvan ulkomaan sähkön myötä hivenen notkahtanut. Vuonna 2015 kantojen käyttö oli 0,8 miljoonaa kuutiota.

 

Kantojen nosto sopii parhaiten kuusen uusille metsäviljelmille. Kun avohakkuussa korjaa tukkien, latvusten ja oksien lisäksi myös kannot, oksat ja latvukset, maa puhdistuu juurikäävästä eli maannousemasta.

Siivottuun ja muokattuun maahan voi istuttaa välittömästi uudet, nopeakasvuiseksi jalostetut kuusentaimet. Kannottomalla ja oksattomalla metsäkentällä taimikon varhaishoito on helpointa ja palkitsevinta. Kuusen taimet eivät enää juro, ja ensimmäiseen harvennushakkuuseen pääsee ennätyksellisen nopeasti.

Aluksi nostettiin vain kuusen kantoja, koska niissä ei ole männyn tapaan paalujuurta. Männyn kannon noston pelättiin jättävän maahan liian syvän kuopan. Paalujuuri kuitenkin puuttuu suomännyiltä.

Männyn kantojen nosto on turvemaiden tuleva mahdollisuus. Se noudattaa Huikarin ehdotusta 40 vuoden takaa.

 

Kantomurske kattaa metsähakkeesta nyt yksitoista prosenttia. Kantojen käyttövaraa vielä on, sillä kaikesta Suomen puuston biomassasta viidennes (21 prosenttia) on kannoissa ja juurissa. Oksissa lehtineen on vain hivenen enemmän (22). Pääosa biomassasta on runkopuussa (57 prosenttia).

Tukin hakkuutilastoista laskien voisimme korjata kantoja nykyiseen verrattuna yli kaksinkertaisen määrän, vähintään 2,5 miljoonaa kiintokuutiota vuodessa.

Eri puolille maatamme suunnitellut 2020-luvun biotuotetehtaat tarvitsevat puubiomassaa paljon. Runkopuun riittävyys on alkanut huolettaa. Esimerkiksi kiinalaisen Kaidin rahoittaman Kemin biodieselin tehtaan energiapuun tarve on 2–3 miljoonaa kuutiota.

Kantojen biomassalla huoli puun riittävyydestä hieman hälvenee.

Veli Pohjonen

Maatalous- ja metsätieteiden tohtori

Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen dosentti

 

 

 

 

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>