Koulut vanhanevat ja tyhjenevät

Pälkäneen kuntalaiset ja koulurakennukset ovat samalta ajalta. Keskivertopälkäneläinen alkaa olla sotien jälkeen syntynyt nuori eläkeläinen. Samoina ruuhkavuosina rakennettiin myös edelleen käytössä oleva kouluverkko, jota on vuosikymmenten aikana vain hieman paikkailtu ja laajennettu Kostian koulun osalta.

Vanhenevissa ja käyttöikänsä päässä olevissa rakennuksissa on entistä vähemmän oppilaita. Kirkonkylän koulun sisäilmaongelmiin ei ole tahdottu löytää ratkaisua ja yhteiskoulua on paikkailtu kuin peittoa hölmöläistarussa. Kangasalla kasvu on sen verran vauhdikasta, että vanhoista ja rakkaista seinistä on helpompi luopua.

Pälkäneellä koulukeskustelua herätellyt Mirva Kittilä ei ole puhunut ensisijaisesti koulurakennuksista, vaan opetuksesta. Sivistyslautakunnan puheenjohtajan suurin huoli on se, etteivät kaikki oppilaat saa sellaista opetusta kuin opetussuunnitelmassa luvataan.

Esimerkiksi valinnaisuutta on mahdotonta järjestää pienillä kouluilla. Kun oppilasmääriin ei ole luvassa nopeaa korjausta, pitää säätää kouluverkkoa.

 

Suomi ponnisti parissa sukupolvessa kehitysmaatasolta sivistysvaltioksi paljolti koulunsa ansiosta. Vaikka maa oli köyhä, kaikille tarjottiin maksuton koulutus, ja näin saatiin kansakunnan parhaat voimat käyttöön.

Muuallakin maailmassa on huomattu suomalaisen koulun vahvuus, sillä se on noussut kerta toisensa jälkeen kärkeen, kun on mitattu koulujen paremmuutta.

Jättiharppausta tekevät Aasian valtiot ovat siirtäneet maailman polttopisteen itään. Tässä on käytetty suomalaista viisautta: kouluja on kehitetty voimakkaasti, ja sen ansiosta maat hyppäävät halpatuotannosta arvokkaampaan tuotekehitykseen.

Suomessa ei ole mitään mahdollisuutta pärjätä määrässä Aasian kouluille. Siellä omistetaan lapsuus opiskelulle. Niin koulussa kuin kotonakin tehdään töitä moninkertaisesti Suomeen verrattuna.

Suomalaiskoulun pitää pärjätä laadussa. Muuttuvassa maailmassa tarvitaan uudenlaisia taitoja. Itsenäisesti ajattelevaa ja toimivaa kansalaista ei synny pelkästään pänttäämällä.

Suomalaisen koulun suurin vahvuus on opettajuus. Maailmalla opettajan tehtävä on viimeinen vaihtoehto, jos ei mihinkään muualle pääse. Meillä se on säilyttänyt asemansa yhtenä halutuimmista ammateista.

Epävarmemmaksi käyvä maailma ei ainakaan vähennä alan vetovoimaa, kun turvallista ja varmaa ammattia haluavat ihmiset tekevät uravalintojaan.

 

Suomalainen koulu erotuttu vertailuissa muusta maailmasta sen ansiosta, että hyvän ja heikon oppilaan ero on meillä pieni. Hyvä- ja huono-osaisten välinen kuilu on kuitenkin kasvamassa kouluissa, ja se enteilee ongelmia koko yhteiskuntaan.

Köyhillä alueilla opitaan rikkaita heikommin ja syrjäseuduilla kaupunkikouluja huonommin. Maaseudulla olisi tärkeää saada opettajat paikkakunnalle. Kylällä asuva kansankynttilä on sitoutuneempi kehittämään kouluaan ja kyläänsä. Samaan on havahduttu myös kunnantalolla, johon koulutetuimmat avainhenkilöt ajavat nykyisin töihin lähikaupungeista.

Kylät ja kunnat ovat ennenkin keksineet keinoja houkutella opettajat paikkakunnalle. Entisaikaan heille rakennettiin asunnot, istutettiin marjapensaat ja käännettiin kasvimaat. Keinot eivät tunnu aivan vanhentuneilta, kun vertailee, miten opettajan palkalla voi elää eri puolilla maata. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asuminen on jo normaalipalkkaiselle liian kallista. Idyllinen kämppä ja rauhallinen luokka kyläkoululla tarjoavat aivan erilaista elämänlaatua.

Paikkakunnalla asustavat opettajat luovat osaltaan paikallista yhteisöä. Kun muutamaa opettajaa ei saada houkuteltua kylälle, ajaudutaan nopeammin siihen, että kylän kaikki oppilaat kuskataan muualle.

 

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>