Luopain lomassa: Kukkia-Seuran kirja saatiin julki kolmannella yrityksellä

Kotiseutukirja kertoo Luopioisten elämänmenosta

Kari Laine, Tomi Riihiranta ja Erkki Toivari esittelevät Kukkia-Seuran uusinta Luopain lomassa -kirjaa.

– Hämeessä ei hättäillä, Luopioisten kotiseutuyhdistystä Kukkia-Seuraa johtava Erkki Toivari puolustelee pientä viivettä uuden kotiseutukirjan julkaisemisessa.

Kirjaidea syntyi vuoden 2005 aikoihin.

– Kukkia-Seura on julkaissut pitkään Luopa-jäsenkirjettä. Mietimme, että siihen voisi koota asioita hieman toimintakertomusta perusteellisemmin. Esko Koskenvesa keksi, että tehdään kirja.

Alkuinnostuksen jälkeen muiden hankkeiden jalkoihin jäänyt kirjaprojekti heräteltiin vuosikymmenen vaihteessa, mutta Koskenvesan sairastuminen sekä hänen seuraajansa Antti Ojalehdon kuolema viivästyttivät kirjahanketta. Lisäksi veteraanimatrikkelin viimeistely sekä kanttori Toimi Ahvenjärven kirja ajoivat kotiseutukirjan ohi.

Kolmannella ponnistuksella lähes parisataasivuinen Luopain lomassa -teos saatiin valmiiksi. Viime viikolla kirja ilmestyi myyntiin Mikkolan Navetan pytingin kuntainfoon ja Kukkian kirppikselle.

 

Viive muutti tekstejä historiaksi

Muutoksen ripeydestä kertoo se, toistakymmentä vuotta haudutellun kirjan ajankohtaisimmat kirjoitukset ovat muuttuneet julkaisua odoteltaessa historiaksi.

Vaikka kirjan avaava kunnanjohtaja Rauno Haapanen on päivittänyt vuonna 2005 laatimaansa kirjoitusta viisi vuotta myöhemmin, kirjan ilmestyessä tilanne on taas uusi. Vuoden 2010 päivityksen aikoihin näytti siltä, että Luopioinen ja Pälkäne tekivät hyvät kaupat, kun ne yhdistyivät vuonna 2007. Silloin sai vielä myötäjäisiksi kuuden miljoonan euron porkkanarahat ja investointituet ja yhdistynyt kunta kohtasi vuonna 2008 alkaneen pitkän taantuman taloudellisesti vahvana.

Vuonna 2010 pelättiin, riittikö pikkukuntien liitos, sillä riittävän vahvoina pidettiin vasta parinkymmenen tuhannen asukkaan kuntia. Nyt kellossa on toinen ääni. Enää Luopioisten ja Pälkäneen kuntaliitos tuskin etenisi, kun maakuntauudistus on viemässä kalliit ja arvaamattomat sairaanhoitokustannukset pois kunnilta. Ketterä pikkukunta pärjäisi taas itsenäisenä.

Sellaisen menestystarinasta Rauno Haapanen kertoi vuoden 2005 alkuperäisessä tekstissään. Luopioisissa uskottiin yhteistyöhön, olihan Sydän-Häme maan ainoa väestökasvusta nauttiva maalaisseutukunta, joka tosin oli jo kutistunut kolmen kunnan kokoiseksi, kun Sahalahti oli aloittanut kuntaliitosten ajan.

Innovatiivisuudestaan ja miljööstään palkittu Luopioisten kunta purjehti vuonna 2005 myötätuulessa. Kunta oli rakentanut rohkeasti tilaa yrityksille. 11 kunnan rakennuttamassa teollisuushallia oli tilaa yhteensä 17 000 neliömetriä. Haapanen laski, että niiden avulla Luopioinen loi tai säilytti pari sataa työpaikkaa. Samalla kunta houkutteli aktiivista, työssä käyvää väkeä ja käänsi asukasluvun kasvuun. Kasvua tuki sadan tonnin talojen rakennuttaminen.

Vuonna 2005 rakennettiin Rajalanniemen ensimmäistä aluetta ja myös Mikkolanlahdelle ja Aitoon Pukkivuoreen alkoi nousta taloja. Kasvusta huolimatta kunta päätyi liitokseen, koska näin se sai valita kumppaninsa, eikä ajautunut osaksi Kangasalaa tai Tamperetta.

 

Nuori naislääkäri hämäläispitäjässä

Muutkin kirjoittajat tulevat kertoneeksi kunnan muutoksesta pidemmällä aikavälillä. Vuosina 1940–1945 kunnankirjurina toimineen Lauri Metsämäen aika ei kulunut johtoryhmäpalavereissa, sillä niihin aikoihin kunnantoimistolla työskenteli hänen lisäkseen toimistoapulainen. Kunnan tehtävät ja organisaatio kasvoivat vasta seuraavina vuosikymmeninä, kun Suomesta luotiin hyvinvointivaltiota.

Lauri Metsämäen laaja kirjoitus on elämänmakuinen ajankuva syrjäisestä, sotien pimentämästä kunnasta. Kun Metsämäki ensi kertaa saapui Luopioisiin talvisodan aikaan, hänelle järjestyi kyyti vain Kukkolaan saakka. Viimeiset parikymmentä kilometriä tuleva kunnankirjuri sai tarpoa pakkasessa ja hämärissä.

Metsämäki vietti välillä vuoden sodassa ja kävi sitä ennen armeijankin, koska se oli aikanaan jäänyt kansalaisluottamuksensa menettäneeltä punakaartilaiselta väliin.

Kirjan helmi ovat Arna Tuomen mainiosti kirjoitetut muistelmat 1960-luvun alusta. 25-vuotias naislääkäri oli hämäläisisännille alkuun ihmetys. Kunnanlääkärin vastaanotolle tulleet pyysivät alkuun Tuomea hakemaan isänsä paikalle.

Alkeellisten välineiden kanssa toiminut lääkäri sai turvautua omatoimisiin ratkaisuihin, sillä Tampereen ja Hämeenlinnan sairaaloihin oli matkaa 65 kilometriä. Kunnanlääkäri kulki taksilla kotikäynneillä ja kahlasi syrjäisiin taloihin auraamattomia teitä pitkin. Sentraalisantra välitti kyliä kiertäneen lääkärin perään puheluita seuraavilta avuntarvitsijoilta.

 

Kylien sanontoja ja paikannimitietoa

”Kyllä moni kirroo, mutta Sulssin Jussilla on nuotti.” Tällaisia Kalle Mäkisen tuntemia sananlaskuja on kerätty Luopain lomassa -kirjaan muutaman sivun verran. Toivo Rekolainen kirjoittaa toisesta kotiseutumiehestä Altti Havaksesta.

Kirjan oikoluvussa suururakan tehnyt Päivi Kosonen on koonnut monipuolisen kuvan Anna Tapion koulusta. Koulua sekä sille nimensä antanutta perustajaa muistelevat entiset opettajakollegat ja oppilaat. Kirjan loppuun Kosonen on kerännyt myös Luopioisiin liittyvää kirjallisuutta.

Ritva Liisa Pitkänen on laatinut perusteellisen selvityksen luopioislaisista paikannimistä. Juhani Lehtinen kertoo Jehovan todistajien rantautumisesta ja toiminnasta, Pertti Nieminen malminetsinnästä Luopioisissa ja Tommi Liljedahl paikallislehden vaiheista sekä tulevaisuuden näkymistä. Myös media-alalla kehitys on ollut vauhdikasta, ja muutaman vuoden viive näkyy tekstissä: moni eilispäivän jymyuutuus on tänään jo unohdettu.

 

Historiasta tehty noin puolet

– Nyt on helpompi keskittyä uusiin asioihin, kun pitkään vireillä ollut kirja saatiin vihdoin tehtyä, Erkki Toivari sanoo.

Kotiseutuyhdistyksen ja sukututkijoiden suurin ponnistus on Luopioisten historian jatko-osa. Sitä tehdään uudella menetelmällä: aineisto kootaan nettiin, jossa kaikki voivat tutustua siihen vapaasti.

– Historiaprojekteissa käy helposti niin, että kuvat, tekstit ja muu aineisto jää kirjoittajalle. Aineistopankilla varmistetaan, ettei materiaalia haudota ja jemmata, Kari Laine sanoo.

Aineistopankki on innostanut ihmisiä kaivamaan piironkien laatikoitaan. Esimerkiksi vanhoja valokuvia on kertynyt valtavat määrät.

Historian kuvitus päästään valitsemaan laajoista kokoelmista, sillä käytettävissä on myös viitisen sataa Wesslinin kuvaa Puutikkalan suunnalta, pari sataa Hauhon Sappeen entisen kauppiaan Ilmosen otosta sekä sadoittain Marja-Leena Gylldenin kurssilla 1990-luvun alussa kertyneitä kuvia. Kuvia on parhaillaan näytteillä pääkirjasto Arkissa.

– Historian 92 000 euron budjetista on koossa yli kolmasosa ja sisällöstä noin puolet. Alkuperäisenä haaveena oli, että kirja valmistuisi ensi vuonna, kun tulee kuluneeksi 150 vuotta Luopioisten synnystä. Aikaisempien kokemusten perusteella päätimme kuitenkin varata riittävästi aikaa ja asettaa julkaisuajaksi vuoden 2019, Kari Laine kertoo.

 

Luopain lomassa -kirjaa myyvät Pytingin kuntainfo, Kukkian kirppis sekä Kukkia-seuran ja sukututkijoiden jäsenet.

Kari Laine, Tomi Riihiranta ja Erkki Toivari esittelevät Kukkia-Seuran uusinta Luopain lomassa -kirjaa.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>