Arto Juurakko taivuttaa Pohjanmaan murretta rakkausrunoiksi

Arto ja Kirsi Juurakko musisoivat yhdessä Sahalahden kirjastossa.

Pohjanmaan murre sopii suuhun, kun vastaan tulee uhkaamisen tai uhoamisen paikka. Luontuu se lempeämpienkin tunteiden ilmaisuun. Pohojalaaselta mieheltä, Arto Juurakolta, kun ilmestyy syksyllä jo kymmenes rakkaudesta kertova runokirja.

Miten rakkudesta kirjoitetaan Etelä-Pohjanmaan murteella, sitä Juurakko pohti varsinkin kirjoittaessaan ensimmäistä rakkausrunoaan.

– Ennemminkin pohjalainen uhkaa tappamisella, mies kärjistää.

Tuo Arto Juurakon ensimmäinen rakkausruno tuli ykköseksi Suuressa rakkausrunokilpailussa kymmenen vuotta sitten. Voittajan valitsi Tommy Tabermann.

– Puhkesi identiteettikriisi päälle, kun ihmiset kyselivät, onko lisää. Eikä minulla ollut kuin se yksi, kertoi Sahalahden Kirjanystävien vieraana yleisöä hauskuuttanut Juurakko viime viikon maanantaina.

Yhdessäolon ihanuus

ja kurjuus

Arto Juurakko kirjoittaa ihastumisesta, kosimisesta, parisuhteen ihanuudesta ja kurjuudesta. Tunteista puhumisen vaikeus tulee kuuluville esimerkiksi pohjalaisessa kosintatavassa.

-Oon jo kauan sua kattellu. Melkein kymmenen naista on tullut sanomaan, että noin minua on kosittu.

Runoilija tunnustaa itsekin olleensa ennen mies, jonka oli vaikea saada sanoja suustaan.

– On tehty paljon töitä, että tässä edessä ollaan.

Lapualla asuvalla, Alavudella syntyneellä runoilijavieraalla oli seuranaan vaimonsa, pohjalaisittain akkansa Kirsi Juurakko. Pohjalaiset miehet ja naiset kuulemman tietävät, mitä tarkoittaa akka eli kaikista ihanin ja rakkain olento maan päällä. Käytännön syistä sanarimpsu on lyhentynyt akaksi.

Arto Juurakon akka lauloi illassa miehensä säestämänä kaksi pariskunnan yhdessä tekemää laulua. Kirsi Juurakko paikkasi esiintymisellään Jussi Asua, joka joutuu perumaan osallistumisensa sairastumisen takia.

Miehetkin lukevat

pohjalaisia runoja

Mänttä-Vilppulan kulttuurijohtajana työskentelevältä Arto Juurakolta syntyy uutta tekstiä silloin, kun inspiraatio iskee.

– Runoja ei kirjoiteta sillä tavalla, että istutaan pöydän ääreen ja aletaan krjoittaa. Runot tulevat, jos tulevat.

– Aina runoja jostakin putkahtelee, vaikka luulin jo niiden loppuneen jossakin vaiheessa.

Miehen kirjoittamat runot saavat myös miehet tarttumaan runokirjaan.

– Emännät ovat tulleet sanomaan, että meidän isäntä luki runokirjan alusta loppuun. Miehet itse eivät koskaan tule sanomaan yhtään mitään, Juurakko mainitsee.

Runoilija tietää tekstiensä tuoneen iloa myös avioparille, joka yhdessä luki niitä vaimon saattohoitovuoteen äärellä.

– He nauroivat kahdestaan. Sen parempaa palautetta en kaipaa.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>