Saniaisten aikaan

 

Näin alkukesästä kiinnittyy huomio heleänvihreisiin, harsomaisiin saniaisiin. Usein kysytään niiden nimiä ja elintapoja. Tyhjentävää vastausta en pysty antamaan, mutta jotain tuntomerkkejä ja löytöpaikkoja voisin kertoilla tällä kertaa.

Saniaisethan ovat itiökasveja eli ne eivät tee kukkaa, vaikka jotkin sadut niin väittävätkin. Kasvin lisääntyminen tapahtuu itiöiden avulla. Näistä äärimmäisen pienistä hitusista kasvaa ensin alkeisvarsikko, josta sitten kehittyy itse saniainen koiras- ja naarasosineen. Samalla tavalla kehittyvät muutkin itiökasvit, kuten sammalet.

Yleisen korpi-imarteen tunnistaa sojottavista alalehdistä.

Näihin aikoihin metsässä huomio kiinnittyy yleensä metsäimarteeseen. Sen kolmiosaiset heleänvihreät lehdet hohtavat hämärissä kuusikoissa ja peittävät joskus maan kokonaan näkyvistä. Nopeasti katsottuna sen voisi sekoittaa johonkin putkikasvin lehteen, mutta kukkien puuttuminen kertoo totuuden. Sen lähisukulainen korpi-imarre taas kasvaa kosteammissa paikoissa suon laidoilla, puronvarsissa ja lehtonotkoissa. Tämän kasvin tunnistaa helposti lehden kahdesta alimmasta lehdykästä, jotka sojottavat lähes ylöspäin, muiden lehdyköiden ollessa tasaisesti vaakatasossa. Nämä molemmat lajit ovat melko pieninä alle parikymmentä senttisiä ja hyvin yleisiä.

Sitten kun katsellaan isompia saniaisia, meneekin helposti sormi suuhun. Miten tunnistat ne toisistaan? Helpoin lienee puronvarsilla kasvava kotkansiipi, sillä se on osittain koristekasvi. Vanhastaan kotkansiipiä on istutettu hautausmaille ja talojen varjoisille seinustoille. Sen suppilomainen kasvusto on paitsi koristeellinen niin myös ryhmänä hyvännäköinen. Kasvin itiöt kehittyvät erillisissä kasvuston keskellä olevissa tanakoissa lehdissä, kun normaalisti saniaisten itiöt syntyvät lehden alapinnalla olevissa pyöreissä pesäkkeissä.

Muita suuria saniaisia ovat alvejuuret ja hiirenportaat. Näistä minua usein tentataan, että mikä se tämäkin on ja miten sen nyt erottaa tuosta toisesta? Ei se helppoa olekaan, mutta mahdollista. Ensinnäkin hiirenporras on naisellisen hempeä (tieteellisen nimen loppu on filix-femina). Sen lehdykät ovat kaikki samanlaisia, sojottavat sivulle ja kattavat koko saniaisen lehden alhaalta maan rajasta latvaan saakka. Alvejuuret ovat rotevampia (kivikonalvejuuren tiet. nimen loppu on filix-mas). Niiden alalehdet ovat usein ylälehtiä selvästi suurempia ja haarovia ja jättävät lehden alaosaan ruotia pitkälti näkyviin. Metsäalvejuuri on varmaankin yleisin suurista saniaisista ja kasvaa nimensä mukaan metsissä. Kivikonalvejuuren löytää kivikkoisilta rinteiltä ja avoimista metsistä. Se on komeimpia saniaisiamme tummanvihreine, kiiltävine lehtineen ja sopisi hyvin puutarhakasviksi. Muut alvejuuret ovatkin sitten harvinaisempia ja vaikeammin selitettäviä. Niiden kuvia voi katsella kasvisivuiltani (luopioistenkasvisto.fi).

Kokonaan oma lukunsa on sitten komea sananjalka eli kuolleenkoura. Sen kolmiosainen lehti muistuttaa metsäimarretta, mutta on siihen verrattuna jättisuuri. Juuri nyt se on nousussa maasta ja sen verso muodostaa hauskoja kiemuroita, niin kuin muidenkin saniaisten lehdet. Tästähän se on saanut kansanomaisen nimensäkin.

Saniaiset ovat hauska kasviryhmä ja koska eri lajeja ei ole tolkuttoman paljon, niin ne voi helposti oppia tuntemaankin. Ei muuta kuin metsään katselemaan ja tunnistamaan.

Alkukesästä metsäimarre näkyy hämärässä metsässä kauas heleän värinsä vuoksi.

Koristeellinen kotkansiipi muodostaa laajoja kasvustoja puronvarsiin. Tämä kuva on Utsjoelta tunturipuron partaalta.

Saniaiset nousevat maasta nöyrinä kiemuralle kääntyneinä. Kasvaessaan lehti sitten oikenee.

Naisellinen hiirenporras on kauneimpia saniaisiamme. Kasvuston edessä on hajallaan metsäalvejuurta.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>