Muutosta ilmassa

Eivät ole kuulemma kesät enää sellaisia kuin ennen. Eivätkä olekaan. Kesäkuu vuonna 1965 oli kaunis ja verrattain alhaiseksi jääneestä 28 asteen huippulämpötilasta huolimatta keskilämpötilaltaan 15,1 astetta. Viime vuoden kesäkuu oli etenkin loppupuoleltaan lohduton, mutta silti koko viime vuoden keskilämpötila oli puolitoista astetta korkeampi kuin vuonna 1965. Juuri päättynyt kesäkuu oli 26 asteen lämpöpiikkeineen jälleen harvinaisen kolea, vaikka pitkän ajan vertailussa vuosi 2017 tulleekin viime vuosien tavoin sijoittumaan pikemminkin lämpimien kuin kylmien vuosien joukkoon.

Jos eivät ole kesät niin kuin ennen, eivät sitä ole oikein enää talvetkaan; vuonna 2013 syntyneille valkoinen joulu on tuttu vain lauluista. Suuntaus on ollut, että vaikka vuoden keskilämpötilat eivät isoin harppauksin nousekaan, kesät tuntuvat suomalaisittain ikävästi viilenevän ja talvet lämpenevän.

Monen lomalaisen harmiksi kesäkuussa jäätiin pitkän ajan keskiarvoista paikoin noin 1,5–2,5 astetta, eikä paljon puhutun ilmastonmuutoksen mukanaan tuomista kesähelteistä näy vielä merkkiäkään. Ilmatieteen laitoksen mukaan niihin toisaalta pitäisikin päästä vasta vuosisadan loppupuolella.

Ilmastonmuutoksella on kuitenkin muitakin vaikutuksia kuin hellepäivien lisääntyminen ja talviriemujen vesittyminen. Monella yrittäjällä leipä on yhä kiinni vuodenaikavaihtelussa, ja suomalaisessa pakkastalvessa hankittu ”ääriolosuhteiden osaaminen” uhkaa menettää teränsä kansainvälisillä markkinoilla. Jos lumiset talvet ja kuumat kesät jäävät historiaan, merkitsee se vääjäämättä yhä suurempia muutoksia myös kasvi- ja eläinkunnalle.

Maailman maiden toivotaan sitoutuvan tiukkoihin energiansäästötavoitteisiin, ja omalta osaltaan urakassa ovat mukana myös kunnat. Tavallisia ihmisiäkin yritetään herätellä energiansäästötalkoisiin pienin arkisin konstein; moni niin Pälkäneellä kuin Kangasallakin on jo kuullut, että valot olisi hyvä sammuttaa tyhjistä huoneista, virta sammuttaa käyttämättömistä kodinkoneista ja huonelämpötilaa laskea hieman.

Yksittäisen pälkäneläisen usko oman uurastuksen merkityksellisyyteen voi tosin välillä joutua koetukselle. Näin voi käydä, jos alkaa liiaksi peilata omia kulutustottumuksiaan siihen, paljonko Kiinassa tuotetaan kasvihuonekaasuja – tai kun huomaa, että maailman yhden suurvaltion johtaja tviittaa koko ilmiölle kintaalla.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>