Mummon murinat

Kesäisiä pelkoja

On taas saatu nauttia suven suloisuutta.  Tosin lämpöä on ollut aika lievästi. Muuten on virkistystä ja vaihtelua saatu, kun kesällä liikkuu paljon väkeä, ja on myös kaikenlaisia tapahtumia.

Mutta asioilla on puolensa.  Kesäaikaan hiipii tajuntaan myös monia pelkoja, joista ei joskus marraskuussa ole mitään tietoa. Niin kuin vaikkapa ukonilmat.  Ei voi sanoa, että niitä nyt olisi niin monia ollut, mutta malliksi kuitenkin. No, harvoin ne esimerkiksi Luopioisten taajamassa kauan jylläävät samassa paikassa, ja harvoin ne isommin tuhoa aiheuttavat.

Viime kesinä meitä on peloteltu punkeilla. Ne ovat muutaman millin mittaisia ötököitä, jotka pesiytyvät nahan alle. On annettu ymmärtää, että seurauksena voi olla puutiaisaivokuumetta tai borrelioosia. Niinpä täytyy huolella tutkia itsensä, kun on ollut metsässä marjoja poimimassa. Homma hoituu, jos on joku kumppani, joka tarkastaa niskan ja selän. Vaan olepa vanha leskivaimo, niin tutkimatta jää. Niin on jo kankea, ettei peilinkään avulla noita takamaisemia näe. Kahdesti on sattunut, että terveysasemalla on huomattu punkin pesiytyneen mummon ihoon.

Uskaltaako enää ollenkaan metsään mennä? Millaista vaatetta panisi päälleen, ettei niitä otuksia varmasti tarttuisi ihoon? Pitääkö vallan lopettaa marjojen ja sienien perässä juokseminen? Voi ei, kun vielä pystyy kävelemään, ja on yli seitsemänkymmentä vuotta tottunut korvessa samoilemaan. Pitääkö nyt marjavaranto hankkia pelkästään torilta? Millainen muuten on tämän kesän mustikkasato? Myöhässä se kai ainakin on.

Entäs sitten iilimato, jota lapsena pelättiin. Täkäläisillä siisteillä hiekkarannoilla sitä ei taida isommin olla, mutta lapsuusmaiseman liejupohjaisissa rutakoissa niitä näki. Kerran tehtiin kotona tiiliä, ja sisko pesi puisia muotteja, vesi oli otettu viereisestä ”saviprunnista”. Hänen käteensä tarrasi iilimato. Kai se pois saatiin, mutta pitkään tyttöressu näki painajaisia tuosta inhottavasta verenimijästä. Sitä sanottiin siellä kuppimadoksi. Piti ihan hakea netistä, käytettiinkö sitä kuppaukseen tai muuhun verenimemiseen. Ja löytyi kaamea kuva, jossa miehen suun ympärillä oli ihossa kiinni seitsemän isoa iilimatoa.

Joskus on välähtänyt mieleen, että metsän mättäällä voisi vaaniskella kyykäärme, joka iskisi myrkylliset hampaansa poimijan käteen. Ihme, että koskaan ei ole nähnyt vilaustakaan minkään sortin matelijasta, vaikka on varmaan tuhannet kerrat marjassa ollut. Menevätköhän ne ihmistä pakoon? Joskus on nähnyt kuolleen käärmeen maantiellä, jäänyt auton alle. Kerran ajeltiin Haltian lenkillä, ja siellä pappilan paikkeilla luikerteli komea kyy tien yli. Piti pysähtyä ja antaa sille etuajo-oikeus.

Kun on elämänsä liikkunut metsissä, niin on kumma, ettei koskaan ole tullut vastaan hirveä tuolla luonnossa. Millaiseen paniikkiin mummorassu joutuisi, jos siinä polulla yhtäkkiä kävelisi komeasarvinen uros? Voisi toki pelästyä, vaikka törmäisi naaraaseen tai vasaankin. Maanteillä autolla liikuttaessa on muutaman kerran hirvi osunut näköetäisyydelle, mutta ei koskaan onneksi ole törmätty yhteen.

Lapsena talven pimeillä koulumatkoilla pelättiin susia, aiheesta tai aiheetta. Silloin joskus viisikymmenluvun Pohjanmaalla valtava miesjoukko jahtasi yhtä tuollaista hirveää petoa, jonka oli todettu liikkuvan seudulla. Saivat sen lopulta ammutuksi, sekä kiitosta ja kunniaa. Nykyään lienee susisuhtautuminen hieman erilaista.

MYMMELI

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>