Rahankeräys: Suomen sodan invalidit toimivat mallina entisaikojen puu-ukoille

Kirkkojen vaivaisukot keräsivät rahaa köyhille ja vaivaisille

Suomalaiset vaivaisukot ovat kansainvälisesti harvinaislaatuisia. Ruotsissa ukkoja on jäljellä noin kymmenen. Muualta maailmasta niitä ei löydy. Suomen kirkoissa vaivaisukkoja on ollut lähes toistasataa; tällä hetkellä niitä on jäljellä 145.

Kirkkomaalle ja useimmiten kirkon tai tapulin seinään kiinnitetyssä puupatsaassa oli aukko rahaa varten. Vaivaisukkoja veistettiin eniten 1800-luvulla, mutta vanhimmaksi oletetun Hauhon Bartimeuksen arvellaan olevan 1600-luvulta.

Vaivaisukkojen esihistoria on jäljitettävissä aina keskiajalle saakka, jolloin rahaa köyhien ja vaivaisten auttamiseksi kerättiin uhritukkien avulla. Kuningatar Kristiinan (1626–1689) kehotuksesta asetettiin uhritukkeja Ruotsi-Suomen julkisiin tiloihin.

Vaivaisukolla oli eri puolilla maata eri nimiä. Vaivaisukon lisäksi käytettiin nimityksiä kirkonäijä, puu-ukko, vaivaispoika ja vaivaispyssy.

 

Ukkoja veistettiin Suomen sodan jälkeen

Vaivaisukkoja alettiin veistää Suomen sodan jälkeen 1800-luvun alussa. Mallina olivat sodassa jalkansa menettäneet sotainvalidit, joista moni joutui turvautumaan köyhäinhoidon apuun.

Vaivaisukoista kertyneet tulot käytettiin kirkon diakonia-apuun, etenkin viljan jakamiseen. Suoranaista raha-apua ei köyhä saanut.

Ulkoisesti vaivaisukot olivat erilaisia, mutta yhteistä heille oli puujalka. Ukot nojasivat keppiin, joka sijaitsi samalla puolen kuin puuttuva jalka, eli vasemmalla.

Vanhimmat vaivaisukot ovat hävinneet aikojen saatossa, osa rapistunut hiljalleen huonokuntoisiksi ja sitten hylätty. Useat vaivaisukot ovat kokeneet ilkivaltaa; niitä ryöstetty ja pahoinpidelty.

 

Kuhmalahden vaivaisukko. (Kuva: https://fi.pinterest.com/source/rastipukki.kuvat.fi/)

Kuhmalahden vaivaisukko

Kuhmalahden vuonna 1870 veistetty vaivaisukko on siirretty ulkoa sisätiloihin, jossa se jatkaa työtään Kirkon Ulkomaanavulle. Kuhmalahden ukon on veistänyt ”Kukko-Herrana” tunnettu Simo Simonpoika Hermin.

Ukolla on sisällään harvinainen kellopeli, joka kilauttaa kiitollisen sävelen kolikon saatuaan. Ukon yläpuolella olevassa taulussa on teksti: ”Joka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle”.

Muista suomalaisista vaivaisukoista poiketen Kuhmalahden vaivaisukko näyttää ehjältä. Ukolla ei ole selvää raajavamma kuten useimmilla vaivaisukoilla.

 

Liuksialan vaivaisukko

Liuksialan vaivaisukko. (Kuva: Vaivaisukkojen paluu 2013, s. 139).

Liuksialan vaivaisukon syntyperästä, tekijästä ja valmistusvuodesta ei ole tietoa. Ukko on pienikokoinen ja kuten useimmilla vaivaisukoilla Suomessa, on Kangasalan ukolla selkeä ulkoinen vamma. Vasemman jalan tilalla on puujalka. Rinnan kohdalle on naulattu taulu, jossa lukee ”Joka köyhää armahtaa, Se lainaa Herralle.” Sen alla on aukko rahaa varten.

Liuksialan kappeli valmistui vuonna 1930. Sen suunnitteli arkkitehti Joosef Stenbäck Museoviraston ohjeistamana. Itse vaivaisukko löytyi läheisestä pellosta. Oliko se kokenut ilkivaltaa, kuten moni muukin vaivaisukko? Ryöstäjät olivat rahat saatuaan heittäneet ukon menemään?

Kappelissa sijaitsee myös muita läheltä löytyneitä muinaisesineitä; muun muassa Kangasalan kirkolle kuulunut rautainen kuusihaarainen kynttilänjalka, Liuksialan penkki vanhan penkkijärjestyksen ajoilta sekä Vääksyn rouvan Anna Boijen kirkonpenkin ovi.

 

Tuula Vuolle-Selki

 

Lähteet:

Vaivaisukkojen paluu. Toimittanut Otso Kantokorpi. Helsinki 2013.

Kangasalan kirkko ja sen palvelijat – Kirkot 1/4: http://www.kangasalanseurakunta.fi/kirkkokirja/kirkko1.htm

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>