Some: Facebook-ryhmä tapasi oikeasti

Entisten rautajärveläisten jukeboxi koolla

Jyrki Malin (vasemmalla), Markku Lehtinen ja Ulla Viitanen entisessä kotikylässään tuttuja tapaamassa.

Sosiaalisen median yksi ominaispiirre on, että se synnyttää monenkirjavia ryhmiä. Varsinkin Facebookin käyttäjät ovat hanakoita ryhmittymään erilaisten asioiden ympärille.

Joku perustaa ryhmän tietyn harrastuksen parissa viihtyville, toinen kansalaisten keskinäisen kaupankäynnin välineeksi. On vaikea keksiä teemaa, josta ei jo olisi jonkinlaista face-ryhmää olemassa.

Lähes kaikkien kuntien ja kylien nimiin on perustettu myös ryhmiä, jotka ovat muodostuneet kyseisen alueen nykyisistä tai entisistä asukkaista. Joissakin keskitytään lähinnä keskinäiseen suunsoittoon koirankakoista ja kuntavaakunoista, mutta toisenlaisiakin kyläryhmiä löytyy.

Yksi virkistävistä poikkeuksista on Entisten rautajärveläisten jukeboxi. Sen perustaja Jarmo Pirttiniemi kertoo halunneensa luoda virtuaalisen kokoontumispaikan kaikille joskus Rautajärvellä asuneille.

–Ryhmään on tähän mennessä liittynyt noin 120 jäsentä, joilla on jonkinlainen side Rautajärveen. Siellä kerrataan kylän historiaa, julkaistaan valo- ja muistikuvia ja vaihdetaan kuulumisia, kertoo Rautajärveltä Riihimäelle kulkeutunut Pirttiniemi.

Facebook-ryhmä yhdisti toisiinsa ihmisiä, jotka eivät olleet tavanneet vuosikymmeniin. Myös ennestään toisilleen täysin tuntemattomat pääsivät ”tutustumaan”. Vähitellen alkoi tulla kyselyitä ryhmäläisten tapaamisesta myös kasvotusten.

–Taisi olla Jokisen Jyrki, joka ensimmäisenä ehdotti tapaamisen järjestämistä. Tuumittiin, että keskikesällä täällä on parhaiten ihmisiä liikkeellä. Paikaksi oli helppo valita hienoksi kunnostettu Rautahovi, koska jokaisella on siihen liittyviä muistoja ja uudelleen henkiin herätetty bändimme Suurkaupungin haitat treenaa siellä sunnuntaisin, Pirttiniemi valottaa kokoontumisen syntyvaiheita.

Kesäinen lauantai houkuttelee Rautahoviin yli 50 henkeä eri puolilta maata. Iltakuuteen mennessä tapaaminen on edennyt siihen vaiheeseen, että liiat jäykkyydet on karisteltu esittelykierroksen ja ruokailun myötä pois, ja iloinen puheensorina on tulijaa vastassa jo ulko-ovella.

Kadonnut kenttä löytyy

Markku Lehtinen on saapunut vanhaa kotikylää katsomaan Satakunnan pohjoisosista. Edellisestä käynnistä on vierähtänyt vuosi poikineen.

–Perheeni muutti tänne 1958, kun olin viiden vanha. Isäni toimi meijerillä juustomestarina, mutta muutimme täältä Siikaisiin jo ollessani koulussa kolmannella luokalla. Siikaisissa tein sitten työurani opettajana ja nyt elelen siellä eläkeläisenä. Olen käynyt Rautajärvellä lähtöni jälkeen vain kerran 1970-luvun lopulla. Silloin järkytyin, kun löysin vain soramontun siitä paikasta, missä piti olla kylän urheilukenttä.

Lehtisen järkytys laantuu vasta nyt, kun hän kuulee kentän olevan vieläkin käytössä. Mies oli edellisellä käynnillä etsinyt urheilupyhättöään väärästä paikasta.

Sen sijaan Lehtisen perheen entistä kotitaloa ei enää löydy, koska meijeri paloi aikoinaan. Parhaiten Lehtinen muistaa Rautajärvestä ensimmäisen näkemänsä elokuvan, jonka päätähtenä oli sen ajan stand up –koomikko Eemeli, sekä kaksi surullista onnettomuutta, joissa molemmissa kuoli nuori poika.

Lehtisen sisar Ulla Viitanen on myös paikalla luokkakavereineen. Sisaren koululuokasta peräti 9 henkeä on tullut tapaamiseen.

Ilta Rautahovissa etenee kakkukahvien ja älynystyröiden hieronnan merkeissä. Jari Jokinen on laatinut kyläaiheisen tietovisan. Maatalousnäyttelyn järjestämisvuosi ja näyttelyssä esiintyneen Viljami Hautaviidan toimenkuvat ovat vielä joukkueille helppoa kauraa, mutta Pyssyojan Nuorisoseuran yhteys Rautajärveen mietityttää jo enemmän ja Weberin pisteen nykyisen sijainnin pohdinta nostattaa jo lähestulkoon mellakan. Sopu kuitenkin säilyy ja visailujoukkueet saadaan paremmuusjärjestykseen.

Jari Jokisen Rautajärvi-aiheinen tietovisa pistää miettimään.

Opettajan pojan paluu

Kyläkoulun opettajan pojaksi Rautajärvellä syntyneen ja siellä aikuisikään asti asuneen Jyrki Malinin siteet kylään eivät koskaan katkenneet, vaikka mies opiskeli Helsingissä ja asettui rakennusalan urakoitsijaksi Hämeenlinnaan.

–Minulla oli aitiopaikka seurata kylän elämää lapsen silmin. Sen ajan opettajat olivat kylän merkkihenkilöitä ja heitä pyydettiin kaikkeen mukaan. Isäni olikin aktiivinen, mutta politiikkaan hän ei lähtenyt, vaikka kaikki puolueet taisivat kysellä, Malin muistelee.

Malinin mieleen on jäänyt kyläläisten palo yhteiseen tekemiseen.

–Varsinkin jääkiekkoharrastus oli silloin valtavaa. Kaukalo pystytettiin ja jäädytettiin itse, eikä valittaminen kuulunut ollenkaan kuvioon.

Malinin vanhemmat eivät onnistuneet hankkimaan Kukkian rannoilta perheelle kesäpaikkaa yrityksistään huolimatta.

–Itselläni kävi parempi tuuri, enkä epäröinyt hetkeäkään, kun sain pari vuotta sitten mahdollisuuden ostaa rantatontin Kukkialta. Nyt olen saanut tontille rakennettua jo saunamökin. Täällä kylällä kun ajelee, kaikki tuntuu niin pieneltä ja tutulta, Malin tunnelmoi.

Illan päätteeksi Malin ja muut kokoontuvat yhteiskuvaan Rautahovin ulkorappusille. Ulkopuolinenkin aistii helposti, että tapaaminen tuskin jää viimeiseksi.

Rautahovin portailla – tuskin kukaan porukasta ensimmäistä kertaa.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>