Vilpeilän kylätori: entiset oppilaat muistelivat menneitä

Pahanteosta seurasi jälki-istuntoa tai veden kantoa

Outi Aakkula (vasemmalla) ja Jaana Koskinen kahden istuttavssa pulpetissa.

 

 

–Tällaisissa me istuimme, Jaana Koskinen (o.s.Salonen) muistaa, kun hän katselee Vilpeilän koulun pienten luokkaan esille nostettua kahden istuttavaa pulpettia.

Vuosikymmenten takaisessa pulpetissa selkänojallinen istuinosa ja pöytä ovat yhtä kiinteää kokonaisuutta. Outi Aakkula nostaa pulpetin kantta ja löytää sen alta tutun puupalan.

–Siihen aikaan, kun minä kävin täällä koulua, niin me söimme omissa pulpeteissamme. Kun tämän puupalan nosti pystyyn pulpetin kannen alla, niin kansi jäi aika lailla vaakatasoon, hän kertoo viistokantisen pulpetin yksityiskohdasta.

Naisten menneiden kouluvuosien muistot nousivat pintaan Pakkalan kylätorin yhteyteen kootussa näyttelyssä, jossa muiden muassa opetustaulut ja vanhat koulukirjat edustivat omien aikojensa oppimateriaaleja. Näyttely juhlisti osaltaan Vilpeilän koulun 120 vuotta jatkunutta taivalta, joka alkoi 28.9.1897.

Vilpeilän merkkipäivää juhlitaan koululla juuri tuona avaamispäivänä, maanantaina 28.9, jolloin vieraille tarjotaan kakkukahvit. Esillä on myös koulumuistojen näyttely, josta saatiin maistiaisia jo kylätorilla.

 

Koulua käytiin

myös lauantaisin

 

Jaana Koskinen meni ensimmäiselle luokalle Vilpeilän kansakouluun vuonna 1968. Tuolloin Irja Lahti opetti ensi- ja toisluokkalaisia, Matti Kylälammi vanhempia lapsia.

–Kolme ensimmäistä vuotta kävin koulua täällä Vilpeilässä. Neljännen luokan kävin Tursolan koulussa. Siellä oli opettajana Erkki Hannu. Tursolan vuoden jälkeen lähdin keskikouluun Kangasalle, Koskinen kertaa koulutaipaleensa alkuvuosia.

–Samana syksynä, kun aloitin koulun, olin toukokuussa muuttanut Pakkalaan. En tuntenut täältä juuri ketään.

Koulua käytiin liki 50 vuotta sitten myös lauantaisin.

–Lauantai oli yleensä kevyempi ja lyhyempi päivä. Silloin sai lainata kirjojakin.

Lauantaina myös kärsittiin rangaistukset mahdollisista viikolla tehdyistä rikkomuksista.

–Jos oli tehnyt pahaa, sai valita, istuuko jälki-istunnossa vai kantaako vettä opettajan saunaan.

–Muistan kantaneeni vettä, kun koko luokka oli ollut pahanteossa. Ei veden kantaminen tuntunut raskaalta, koska olimme kaikki siinä yhdessä, Jaana Koskinen nauraa.

Kun nyt hyvä tuntiosaaminen näkyy vihreinä palkkeina Wilmassa, niin opettaja Irja Lahden antamia vihreitä palkkeja olivat kiiltokuvat.

–Opettaja jakoi kiiltokuvia onnistumisista. Minullekin kertyi niitä melkoinen kokoelma, vaikka en niin hyvä oppilas ollutkaan, nykyisin Porvoossa asuva Koskinen muistaa.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>