Välähdyksiä Pilistveren matkalta

Pälkäneen seurakunnan matka sykähdytti. Vaikka Pilistvere on pieni ja rauhallinen paikka, niin sillä on sellainen lumovoima, että kun kerran vierailee siellä, niin sinne tahtoo aina uudestaan. Edellisestä kerrasta minulla oli kolme vuotta, mutta kun tapasin vanhoja tuttavia, niin tarinat jatkuivat siitä, mihin ne viime kerralla jäivät.

Pilistvere on pieni ja niin on koko maakin. Uudessa kansallismuseossa tapasin Ülo Roosin Kuressaaresta. Hänen luonaan majoituimme yhdeksän vuotta sitten Saarenmaalla ja paistoimme yhden illan kanttarelleja hänen keittiössään. Hauska sattuma, että hän oli ollut myös Pilistveressä kolme päivää sitten ja vienyt Kivikangurille surukiven. Ülo Roosin Vendra Villassa Kuressaaressa voi edelleenkin majoittua.

Aina uutta nähtävää

Eesti Rahva Muuseum, siis tämä uusi kansallismuseo hurmasi modernilla tekniikalla. Kaksi opastustuntia meni nopeasti ja se oli vain pintaraapaisu. Museon koko on myös mahtava: 356 metriä pitkä ja 70 metriä leveä. Tuli tunne, että sitten joskus uudestaan ajan kanssa…

Museon vieressä oli talo kiepsahtanut ylösalaisin. Sekin turistikohde veti, sillä parkkipaikka oli tupaten täynnä.

Tarton Paavalinkirkon (viroksi Pauluse kirik) kunnostus on valmistunut. Suomalaiset saavat olla ylpeitä, sillä sehän on arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema ja juuri sen vuoksi saanut hulppeat kunnostusrahat EU:lta. Taiteilija Kuutti Lavosen hienot alttarikuvat viimeistelevät koko komeuden.

Juustotilalla maisteltiin yhtä ja toista laatua ja ostettiin myös. Itselleni tuli ”ähky”, varsinkin siinä vaiheessa kun näin rasvaprosentit.

Felix -ketsupit, tuliset sinapit ynnä muut herkulliset tuotteet täyttivät kassit, Suomesta kun ei saa, ei ainakaan sillä hinnalla. Põltsamaalla on siis Felix-tehtaan edullinen kauppa. Seljankakeitto lähti minullekin ja toki pari muutakin tuotetta.

Opas avasi hyllyn ovet neuvostovallan aikaisiin kiellettyihin kirjoihin.

Elämänmenoa Pilistveressä

Tuloiltana oli ihana konsertti. Ele Millistfer on maailmanluokan tähti, esiintynyt muun muassa Tampereen teatterin musikaalissa Les Miserables. Tällä hetkellä hän laulaa Tarton Vanemuine -teatterin Mamma Mia -musikaalissa äiti Donnan roolin. Hän toimii myös Pilistveren Nuorisokuoron johtajana ja laulunopettajana. Mikä tähti pienellä paikkakunnalla!

Andreaksen kirkossa oli messu, jossa Pälkäneen kirkkoherra Jari Kemppainen saarnasi, Hermann Kalmus, Pilistveren oma pappi tulkkasi viroksi. Kemppainen johdatti saarnansa hyvin konkreettisesta arkipäiväisestä yksityisestä asiasta, peilaamisesta, jota me kaikki siis teemme, peiliin katsomiseen ja siitä edelleen yleviin uskonnollisiin sfääreihin. Saarna oli kiehtova, yleisö kuunteli hievahtamatta, ei vilkuillut kelloa eikä kännykkää.

Kirkkokahvit oli Enkelikahvilassa, jota nuoret pyörittävät kesäisin. Se sijaitsee leirikeskuksen edessä.

Leirikeskuksessa oli uutta ainakin edesmenneestä kirkuõpetaja Vello Salumista taidokas muotokuva, joka samalla ilmentää hänen saavutuksiaan.

Pakolliset kohteet ovat tietysti Kivikangur, stalinismin uhrien muistomerkki, Jüri Vilmsin hautamuistomerkki, itsenäisyyspatsas ja nyt myös Vello Salumin vaatimaton hauta.

Kivikangur kasvaa koko ajan. Ihmiset tuovat edelleen ympäri Viroa ja myös ulkomailta omia surukiviä omaistensa muistoksi. Viron kansastahan suuri joukko kyyditettiin Siperiaan ja muualle Venäjälle sodan jälkeen ja osa jäi sille tielle.

Jüri Vilms oli Viron ensimmäisen tasavallan oikeusministeri ja varapääministeri ja hän kuoli marttyyrina hakiessaan lännestä tunnustusta uudelle itsenäiseksi julistautuneella valtiolle.

Hänestä voi lukea esimerkiksi kirjailija Jaan Krossin romaanista Kuningasajatus.

Pilistveren leirikeskuksessa eletään vaatimatonta elämää. Syödään hyvää kotiruokaa, saunotaan ja  käydään uimassa Navestijoesta laajennetussa tekojärvessä. Vesi on hyytävää pohjassa olevien lähteiden vuoksi.

Ystävät

Olen käynyt lukuisia kertoja Pilistveressä, ensimmäisen kerran jo keväällä 1991 ennen Viron uudelleen itsenäistymistä. Puksan perhe oli ensimmäinen majapaikkani. Ystävyys on jatkunut siis jo  yli neljännesvuosisadan. Taas kävimme kylässä. Kotieläimiä ei ole enää muita kuin pieni koiranpentu. Pöytä oli edelleen ”koreena” ja ystävyys jatkuu.

Toinen ikiaikainen ystävä on Ulvi Praks, joka esitteli koko matkaseurueelle Kabalan kirjastoa, jonka johtajana toimii. Siellä oli Lembit Lõhmuksen impressionistinen taidenäyttely. Jotkut työt kyllä kiehtovat ja hintoja voi edelleen tiedustella ja vaikkapa ostaa. Kabalan kirjastossa on myös pieni suomenkielisten kirjojen kokoelma, joka on lähtöisin Pälkäneeltä Leena Forsténin kirjastonjohtajan ajoilta. Tutustuimme myös alakerrassa olevaan kulttuuritaloon ja minun oli pakko istahtaa ulkona olevalle vanhan kulttuurityöntekijä August Pärlin muistopenkille. Hän oli ollut yli 40 vuotta tehtävässä.

Jalkauduimme myös laululavalle ja katsastimme Kabalan kartanon, jossa toimii koulu ja päiväkoti.

Pruunin pojat Rickhard ja Rudolf johdattivat meidät lapsuudenkotiinsa Leilin luo. Tiptop kukkameri hämmästytti eikä poikien pihaterassikaan jäänyt huomaamatta. Kun on taitoa, ei paperilla suunnittelua edes tarvita. Heillä jatkuvat suuret projektit, siis parin vuoden kuluttua katsomaan.

Jatkuvuutta

Pälkäneen seurakunta järjestää vuosittain vierailuja Pilistvereen. On hienoa, että retkelle tulee mukaan joka kerta myös uusia ihmisiä. Paula Eloranta, Pilistvere-aktiivi on saanut verkostonsa laajentumaan, nyt Saksan suuntaan. Todennäköisesti se tuottaa myös varoja. Ja se, että joitakin seurakunnan luottamusmiehiä tai -naisia on matkassa, on tärkeää myös yhteistyön arvostuksen ja jatkuvuuden kannalta.  Kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Kirsi Urkolle retki on jo perinne.

Virohan on Euroopan maallistunein valtio. Kirkkoon kuuluu vain 10–15 prosenttia väestöstä eikä kirkollisveroa ole. Pilistveren kirkon tulot ovat pienet. Pälkäneen seurakunta tukee esimerkillisesti. Pilistveren hyväksi on kolehteja ja torikahvion tuotto silloin tällöin. Paula Elorannan arpajaiset ovat myös tärkeitä tulolähteitä sekä yksityisten ihmisten tuet. Tavaralaatikoita oli nytkin matkassa bussin alus täynnä.

KAIJA TURUNEN

Leili Pruunin pihaterassi ja mestarit.

Hermann Kalmus ja Jari Kemppainen Pilistveren kirkossa.

Kuutti Lavosen alttaritaulut.

Ylöalaisin oleva talo Tartossa .

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>