Mummon murinat

Myötätuntoa ja eläytymiskykyä

Kun mummo oli menossa Kangasalle syyskuun lopulla, niin tuli katsotuksi maisemia yleensä ja viljelysmaisemia erityisesti. Kun lapsuudessa elonkorjuu ja puintipäivät kuuluivat elämään, niin yhä vielä seuraa vanha silmä peltonäkymiä.

Nyt tuntui pahalta, kun vilja oli monin paikoin laajalti lakoutunut. Miltähän viljelijöistä tuntuu ja miten he tilanteesta selviävät?

 

Pystyy jotenkuten eläytymään toisen osaan, jos on itse ollut edes joskus muinoin samanlaisten tilanteitten äärellä. Tuskin esimerkiksi koko ikänsä suurkaupungissa eläneen mielikuvitus riittää maamiehen tuntoja tajuamaan. Ja tietysti on myös päinvastoin.

Maanpinnan tasolla omakotitalossa aina asunut vanhus ei kenties osaa eläytyä kaupungin kivierämaassa kymmenennen kerroksen asujan tunnelmiin.

 

Paitsi eri asuinympäristössä eläneillä, myös eri ammateissa toimivilla lienee vaikeuksia kuvitella, millaista se toisen työ ja elämän kuviot yleensä ovat. Hyvin valaistussa toimistossa konettaan naputteleva konttoristi tuskin tajuaa, millaista on syksyn räntäsateissa työmaalla kaivinkoneen kanssa. Vaikea on kuvitella sitäkin, miten rekkakuski ajelee pimeitä maanteitä yössä yksin ympäri Suomea.

On paljon tilanteita, joissa omat entiset kokemukset antavat meille eläytymiskykyä lähimmäisten suhteen, vaikka aikaa olisi kulunut paljonkin. Äiti tajuaa ainakin kohtuullisesti, miltä hänen lapsukaisestaan tuntuu, vaikka omasta tenava-ajasta olisi kulunut vuosikymmeniä.

Mummo itse tykönään olettaa, että vielä vähän osaa eläytyä pikkuväen tunteisiin, vaikka oma lapsuus asettuu jonnekin toisen maailmansodan aikaan.

Mutta mitä luulette, voiko pieni lapsi tajuta miltä omista vanhemmista tuntuu. Mummojen ja vaarien tunteista tuskin senkään vertaa. Ehkä on aivan luonnollista, etteivät heitä paljon sureta ukin urinat selkäkivun vuoksi tai mummon murinat siitä, kuinka pientä tekstiä näissä nykyajan kirjoissa on.

Entäs sitten, miten aletaan sopeutua yhteen, kun avioitumisen myötä saa apen ja anopin, miniän tai vävyn? Näin mummoroolissa on melko varma siitä, että eletyt elämän vuodet ja samansorttiset kokemukset saavat anopin tajuamaan miniän tunteita paremmin kuin tuo nuori henkilö vanhan naisen ajatusmaailmaa.

 

Monissa ammateissa tämä eläytyminen toisen osaan on hyvin tärkeä. Opettaja voi yleensä kuvitella nuorten oppilaittensa mielentiloja, kun on itsekin kuluttanut koulunpenkkiä iät ajat.

Tässä iässä jo ajattelee joutuvansa elon illassa avuttomana hoitolaitokseen. Ei käy kateeksi niitä, jotka siellä vanhuksista huolta pitävät. Voiko hoitaja olla ahdistumatta ja säilyttää toimintatehokkuuden, jos hän koko sielullaan eläytyy toisen kärsimyksiin? Ehkä hänen on parasta pysyä kohtuudessa, jotta jaksaisi vaativaa työtään.

On varmaan sellaisiakin ammatteja, joissa vahva myötätuntoisuus voisi hankaloittaa hommien hoitoa. Ehkä olisi haitaksi, jos poliisi liiaksi eläytyisi jahtaamiensa rosvojen tunteisiin. Entäpä, jos rintamalla taisteleva upseeri tai rivimies kovasti miettisi vihollissotureitten kärsimyksiä. Saattaisi toiminnan tehokkuus kärsiä.

On myös vaikeaa rauhallisessa Sydän-Hämeessä eläytyä tämänvuotisten luonnonkatastrofien aiheuttamiin kärsimyksiin. Ei ole Kukkian pinta isommin noussut, vaikka muualla maailmassa miljoonien ihmisten elämää ovat tulvat ja muut ilmiöt ankarasti koetelleet.

Mymmeli

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>