Vilpeilän juhlapäivä: Koulutoverit muistelivat menneitä

Mäntymäki oli ennen isompi

Neljäs sukupolvi käy Vilpeilän koulua. Keskellä seisovan Maila Toukolan ympärillä hänen lähimpiään. Vasemmalla koulun rehtori Vesa Saarinen.

Viime torstaina tuli kuluneeksi tasan 120 vuotta siitä, kun ensimmäiset oppilaat alkoivat saada opetusta Vilpeilän koulussa. Juhlapäivänä Vilpeilän väki järjesti kyläkoulukahvilan ja avoimien ovien tapahtuman, johon osallistui kyläläisiä ja koulun entisiä oppilaita.

Kahvipöydissä yhteistä puhetta riitti menneistä kouluvuosista, varsinkin jos seurueessa osui istumaan samaan aikaan Vilpeilää käyneitä vieraita. Onerva Arralle ja Pekka Laurilalle kävi niin hyvin, että he kumpikin tapasivat avoimien ovien iltapäivässä omia luokkatovereitaan.

–Kosti ja minä olimme samalla luokalla, Arra viittasi samassa pöydässä istuneeseen Kosti Tuomiseen.

–Pekka taas oli minun luokkatoverini, Eino Helenius kertoi.

Onerva Arra ja Pekka Laurila ovat asuneet Sahalahdella koko ikänsä, heidän luokkatoverinsa elämä on kuljettanut pidemmälle. Niin lähellä kuin kaukanakin asuvat kokivat samalla tavalla lapsuuden leikkipaikkojensa tuntuvan nyt pienemmiltä kuin ennen kouluaikoina.

–Mäntymäki oli silloin paljon isompi, he kuvasivat nykyisin paremmin mänskinä tunnettua koulupihan kulmausta.

 

Raivo ei suvainnut tanssia

Pöydän ääressä muistelemassa Onerva Arra, Jorma Halme, Eino Helenius, Kosti Tuominen ja Pekka Laurila.

Vilpeilässä poikenneet vieraat kahvittelivat nykyisessä ensi- ja toisluokkalaisten luokkahuoneessa, siinä samassa, missä pöytäseurue Jorma Halmeella täydennettynä aloitti aikoinaan oman opintiensä.

–Tuntuu erilaiselta kuin ennen. Tuonne seinälle on tehty ovi, Eino Helenius huomasi.

–Peltiuuni, vai oliko niitä kaksikin, on purettu pois. Muistan, kun Ylitalon Hildalle kannettiin puut. Hilda oli täällä keittäjänä, Pekka Laurila mainitsi.

–Keitti muuten tosi hyvää lihakeittoa. Marjapuuroja varten jokaisen oppilaan piti tuoda koululle kolme litraa puolukoita, Helenius kertoi.

Koulun nuorimpia tuolloin opettanut Irja Lahti sai pojilta kuttu-puhuttelunimen. Onerva Arra kertoi, miten jokaisen pojan piti käydä yksitellen pyytämässä nimittelyä anteeksi. Arra, silloinen Heikkilä, joutui itsekin opettaja Santeri Raivon puhutteluun.

–Olimme Hakalan Sirkan kanssa opetellut tanssimaan jenkkaa ja jatkoimme harjoittelua välitunnilla. Opettaja näki meidät ikkunasta.

–Raivo sanoi, että olen katsellut, kuinka tytöt tanssivat koulun pihalla. Se ei ole ollenkaan sopivaa, mitä siitä ihmisetkin sanovat, Arra kertasi Raivon moitteita.

 

Näyttely avasi koulun historiaa

Entisajan oppimateriaalia.

Kädentaitojen näytteitä.

Juhlapäivänä avoinna olleeseen näyttelyyn oli koottu muiden muassa Vilpeilän entisten oppilaiden koulussa tekemiä käsitöitä, sieltä saatuja todistuksia ja koulussa käytettyjä oppikirjoja. Vanhat opetustaulut reunustivat näyttelytilaksi väliaikaisesti muutettua puukäsityöluokkaa.

Vuosien varrella kerättyjen lehtileikkeiden selailu antoi tietoa siitä, mitä Vilpeilän koulussa on tapahtunut parinkymmenen viime vuosikymmenen aikana. Miten pukeutui 1970-luvun koululainen ja millaiset hiukset olivat muodissa 1980-luvun Vilpeilän lapsilla? Näihinkin kysymyksiin antoi vastauksen nähtäville asetettu luokkakuvien kokoelma.

 

 

 

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>