Pimeen kaupan ilta: Pälkäneläisten liikkeiden syystempaus oli vilkkaampi kuin koskaan ennen

 

Löytöretkeilijät valtasivat tuikkivan kylän

Perjantai-ilta oli kylänraitilla yhtä vilinää.

Yhden kirjaimen muutos nimessä ei ainakaan hiljentänyt Onkkaalan liikkeiden yhteistä iltatempausta. Syksyinen myyntitapahtuma muuttui Pimeän kaupan illasta Pimeen kaupan illaksi ja levittäytyi entistä laajemmaksi. Yhdessä kohteessa saattoi poiketa muutamassa tunnissa satoja kävijöitä, ja liikenne ruuhkautui aika ajoin.

Kukaan tuskin ehti laskea jokaista asiakastaan, mutta  K-Raudassa tarjoillut viisi ja puoli sataa sika-annosta antaa jonkinlaisen kuvan illan suosiosta. Kun ankean harmaat ja koleat syyspäivät vielä selkenivät puolikuun kirkastamaksi illaksi, väki viihtyi myöhään iltaan ulkotulien valaisemalla kylänraitilla.

Omaperäinen on tehokkain

Aimo Kokkola viihdytti kahvittelijoita Osuuspankin konttorissa.

Aito Säästöpankin pihasta kaikui hämärtyvään iltaan Tim Creole & his Hot Rods – bändin kantrihenkinen soitto, mutta naapurissa Kangasalan seudun Osuuspankin konttorissa soi Mörri-Möykky, kun paikallinen trubaduuri Aimo Kokkola viihdytti vaihteeksi pienimpiä Pimeen kaupan illan asiakkaita.

Osuuspankissa kahvimukin ääressä lämmittelevä Reino Virtanen kiitteli sekä musiikkia että tarjoilua ja ylipäätään koko iltaa.

Omakotitalon pihassa myytiin hot dogeja, soroptimisitituotteija ja erityisesti kenkiä. Tunnelin kengän ulkomyynti veti asiakkaita illan alusta alkaen.

– Olen kierrellyt joka puolella oikein tarkoituksella nähdäkseni, mitä kaikkea täällä on. Ihan ensiksi menin hammaslääkäriin – ja hyvät oli tarjoilut! Säästöpankin onnenpyörääkin ehdin  jo kokeilla, ja voitin pienen norsun, hän naureskeli.

Virtanen piti erittäin tärkeänä, että paikallisilla liikkeillä on oma syystempaus.

– Tekee hyvää nähdä kerralla iso kokonaisuus, jotta oikein huomaa, miten paljon palveluja täältä löytyy. Tällainen mukava tapahtuma on hieno keksintö, se saa ihmiset kiinnostumaan, hän pohti.

Birgit Salminen oli samaa mieltä urheilu- ja kalastusliikkeen tiskin takana. Liikkeen ovi kävi tiuhaan koko illan ja aamulla pitkältä tuntunut työpäivä hurahti ohi melkein huomaamatta.

– Tämmöistä ei ole joka paikassa. Siksi se varmasti kiinnostaa niin paljon ja tuo tänne asiakkaita muualtakin kuin Pälkäneeltä, hän arveli.

Hau ja vuh koirien illalle

Sulon (takana), Aatun ja Paavon mielestä ihmiset keksivät kummallisia asioita, mutta Pimeen kaupan ilta ei sentään ollut hassumpi kokemus koirillekaan.

Koirakaverukset Aatu, Paavo ja Sulo tapasivat toisensa Onnenkengän kulmalla. Ne suhtautuivat suopeasti mutta vähän ihmetellen hulinaan, jossa ympärillä pyöri ihmisten jalkoja ja erilaisten kulkuvälineiden renkaita monta kymmentä kertaa enemmän kuin iltakävelyllä tavallisesti.

Oli kyllä ääniä ja tuoksujakin tavallista enemmän, lättyjen tirinää, musiikkia ja isompien kavereiden haukahduksia. Kolmisin niistä saattoi aina muutaman ajatuksen vaihtaa.

Kaverusten emännät Hannele Äijälä, Leena Munne ja Paula Riekki olivat koirien kanssa yhtä mieltä siitä, että on mukavaa, kun kylällä tapahtuu jotain. He olivat käyneet katsastamassa muutamia paikkoja ilman kiirettä ja koirien ehdoilla.

– Ei meillä mitään tarkasti suunniteltua ohjelmaa ole, katsellaan ja fiilistellään ja nautitaan illasta, he kertoivat.

Ilta-aurinko kirkasti Spirraalin myymälän.

 

Aitoon rouvat löytöretkellä

Aitoolaiset Leena Pihkala (vasemmalla), Soili Heikkilä ja Soili Heikkilä olivat tyytyväisiä kukkakaupan kanervatarjoukseen.

Aitoolainen Leena Pihkala tuli ensimmäistä kertaa tutkimaan Pimeen kaupan illan tarjontaa, ihan uteliaisuudesta kuulemma. Hän oli yhteisellä löytöretkellä kahden muun aitoolaisen, Ritva Marttilan ja Soili Heikkilän kanssa. Kukkakaupan kohdalla kolmen rouvan ostoskassit olivat jo täynnä tavaraa, päällimmäisenä paperipussillinen kanervia.

– Kyllä tämä ilta vastaa odotuksiani oikein hyvin, oikeastaan yllättää! En ole ikinä ennen nähnyt Onkkaalan raitilla näin paljon väkeä, Pihkala kertoi.

Hän totesi, että tapahtumaa kierrellessä tulee nähdyksi paljon sellaisia paikkoja, joissa ei ehkä koskaan muuten tulisi poiketuksi.

Löytöretki osoittautui muutenkin aivan oikeaksi nimeksi rouvien ostoskierrokselle.

– Emme tulleet minkään tietyn tavaran takia, mutta kun Fiinasta aloitimme, siellä oli heti tarjolla kaikenlaista hienoa, Soili Heikkilä vahvisti.

Muorin matot ovat kauneimmat

Isoäiti ja tyttärentytär Teija ja Niina Hartman tekivät mattokauppaa uudistetulla torilla.

Nuori neiti Niina Hartman hääri isoäitinsä Teija Hartmanin apulaisena myymässä torilla mattoja ja muita käsitöitä. He olivat uuden paviljongin ainoat haltijat, mutta kukkia ja makeisia oli tarjolla muissa kojuissa.

– Meidän muori tekee ihan kaiken itse, Niina esitteli kauniita mattoja ja kudonnaisia.

Teija Hartman pohti, että torilla olisi saanut olla väkeä ja näkyvyyttä enemmänkin.

Kerli Kyttälä koristeli lasten posket toiveiden mukaan.

– Olen miettinyt, voisivatko torimyyjätkin lähteä tähän tapahtumaan jotenkin yhteisesti. Saimme nyt tiedon niin myöhään, että emme ehtineet enää laittaa mainostakaan, hän pahoitteli.

Ennen oman kojun pystyttämistä oli käyty tutustumassa kylän muuhun tarjontaan.

– Me käytiin apteekissakin. Oli aika hassua, kun siellä sai ruokaa, Niina ihmetteli.

Hänen mielestään Pimeen kaupan ilta oli kaiken kaikkiaan kiva ja vähän jännä. Tyttösen kädessä hilpeästi heiluva makeispussi paljasti viimeiset ostokset.

– Ostin lakua, kun muori antoi viiskymmentä senttiä, hän selitti silmät naurua vilkkuen.

 

 

Aitoon kyläkauppias poikkesi ostamaan lenkkeilypipon tutun näköisestä myyntipisteestä.

Kukkakaupan ja Kankilantie 1:n iltatunnelmaa.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>