mummeli

Myötätuntoa ja eläytymiskykyä

Kun mummo oli menossa Kangasalle syyskuun lopulla, niin tuli katsotuksi maisemia yleensä ja viljelysmaisemia erityisesti. Kun lapsuudessa elonkorjuu ja puintipäivät kuuluivat elämään, niin yhä vielä seuraa vanha silmä peltonäkymiä. Nyt tuntui pahalta, kun vilja oli monin paikoin laajalti lakoutunut. Miltähän viljelijöistä tuntuu ja miten he tilanteesta selviävät?   Pystyy jotenkuten eläytymään toisen osaan, jos on…

Tanssin tuijottelua televisiossa

Taas alkoi TV-ohjelma Tanssii tähtien kanssa. Aika vaativaa varmaan esiintyjille, kun pitää olla niin täysillä mukana ruumiineen ja sieluineen. Ei tule kuitenkaan heitä isommin säälineeksi, koska ovat julkisuuteen tottuneita ja vapaaehtoisesti suostuneet tuohon kisaan.   Sen sijaan mummoa alkoi ihan ahdistaa, kun katseli useaan kertaan uutislähetyksissä, miten lukion tokaluokkalaiset esiintyivät vanhojen tansseissa. Suuri osa heistä…

Mymmeli rulettaa

Havaitsin vasta äsken, että lukupaketti S-HL 11.1. oli päässyt piiloutumaan lukemattomien lukemattomien lehtien kasaan, eli tutustuin siihen vasta nyt. Lehti oli edelleen tuoreempi kuin monet etelän valtameediot julkaisupäivänään. Erityisesti pidin Mymmelin ideasta miesasianaiseksi ryhtymisestä. Itse puhuisin suoraan miesten suojelusta, ja siinä keskittymisestä erääseen mieslajin uhanalaisimmista alalajeista, suomalaiseen mieheen, Homo Fennicus, vrt. suomenhevonen. Lajin rodulliset ominaispiirteetkin…

Iloa voi tuottaa kanssaihmisille aika edullisesti

On olemassa monia juttuja, joilla voi osoittaa lähimmäisenrakkautta vähällä vaivalla. Ystävällinen hymy ei maksa mitään. Iloinen juttelu on ilmaista. Kaupan kassajonossa voi päästää kiireisen ihmisen ohitseen, ainakin tällainen vanhus. On myös kiva vastaanottaa hyviä tekoja. Ilostuu esimerkiksi siitä, kun joku mittavampi auttaa saamaan talouspaperipaketin ylähyllyltä. Roteva henkilö voi ojentaa auttavan kätensä, kun näkee jonkun raahaavaan…

Kuka on muriseva mummo?

Sydän-Hämeen Lehden palstoilla keväästä 2014 alkaen pakinoineella Mymmelillä on arvovaltainen ihailija. Kun Pentti Linkola poikkeaa toimituksessa kalakaupoilla, hän käy läpi viimeisiä Mummon murinoita ja pyytää välittämään kiitokset kirjoittajalle. Monta kirjaa kirjoittanut Linkola on itsekin taitava sanataituri. Häntä kiehtovat Mymmelin käsittelemät aiheet, mutta ennen kaikkea se, miten tämä tarinansa kertoo. Linkola ei ole ainoa lukija, joka…

Huipputason juhlintaa

Taas tiirattiin silmä kovana presidentinlinnan juhlia. Oma tuttavapiiri ei siellä ollut isommin edustettuna, mutta näkyi sentään pari miestä, jotka ovat aikuisuuteen saakka Luopioisissa eläneet. Oli kansanedustaja Jari Myllykoski ja sitten Matias Hilden, josta tuli Suomen nuorin kunnanjohtaja Puumalaan, Saimaan upeisiin järvimaisemiin. Näkyi siellä paljon muitakin merkittäviä henkilöitä, kuten kaksi entistä presidenttiä. Tuli mieleen, että ei…

Olisipa tullut kysytyksi

Viime viikkoina on tullut katsotuksi TV-sarjaa Sota ja Rauha. Moni muukin tuttu ikäihminen on joutunut tuon Leo Tolstoin venäläistarinan lumoihin. Olipa elämä noissa kuvioissa aika erilaista kuin nykyään. Oli loistossa elävä yläluokka, jonka ei tarvinnut itseään työllä rasittaa, kun palvelusväkeä riitti. Vallankin maaorjien asema oli ankea. Alemmat kansankerrokset saivat raataa.   Piti oikein tutkia tuota…

Vanhan ajan vaivoja

Tuli tässä äskettäin katsotuksi jotakin televisio-ohjelmaa keuhkotuberkuloosista. Siinä kerrottiin, millaista oli hoito noin sata vuotta sitten. Jossakin Amerikoissa oltiin. Ei se kuntoutus parantolassa kivalta näyttänyt. Potilasressukat olivat ulkona parvekkeella raitista ilmaa saamassa, vaikka sää oli kylmäkin. Tosin heillä oli paksut peitteet suojanaan. Sen sortin hoitotapa oli tuttua Suomessakin. Muistamme myös sen, että laitokset olivat honkaharjuilla,…

Vilkas mielikuvitus

Mummon murinat   Olikos se Junnu Vainio vai Juice Leskinen, joka lauloi, että köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus? Hyvä elämänviisaus! On ollut vuosikymmenten mittaan mummonkin käytössä. Kun todellisuus oli ankeaa, niin kuvitelmissaan pääsi aivan toiselle tasolle: Kun tansseissa sai istua seinäkukkasena, niin kuvitteli vielä joskus kohtaavansa unelmien prinssin, joka veisi alttarille, morsiusvalssiin ja amerikanraudalla…

Kuvamme peilissä ja kirkkaassa valossa

Kevät ja kesä ovat kovaa aikaa vanhalle. Syksyn ja talven himmeät päivät menivät paljon kevyemmin, kun kaikki ei näkynyt niin selvästi. Roikkuvat posket, harvenneet haituvat sekä tuhannet rypyt siellä ja täällä, välillä ne vallan unohtuivat. Vaan nyt hiipii aurinko jopa ikkunoista sisään. Jos tulee katsahtaneeksi peiliin julman aamuvalon aikaan, niin hymy hyytyy.   Rippikoulukaveri manasi…