Mummon murinat

Sukulaisten yhteyksiä ja yhteyksien katkoksia

Mummon murinat Pääsiäispyhinä vanha tuli tuumineeksi, että nykyään suvun keskeiset yhteydenpidot ovat jääneet vähäisiksi. Ennen oli toista. No silloin muinoin iso osa sukulaisista asui samassa pitäjässä. Kyläiltiin, vaikka piti liikkua polkupyörällä tai hevosella. Perhejuhlissa oli iso väkimäärä, olipa kysymyksessä hautajaiset, häät tai syntymäpäivät. Täälläkin Seurakuntatalo, Rautahovi, Sähkön talo ja Honkala olivat usein käytössä. Yleensä suurin…

Elämän riepumatto

Mummon murinat   Me ikäihmiset, ainakin maaseudulla pitkään eläneet, olemme tottuneet katselemaan lattialla riepumattoja. Mutta ajat ovat muuttuneet. Vanhoja vaatteita ei enää leikata kuteiksi, eikä monessa pirtissä ole kangaspuita nähty kymmeniin vuosiin. Jossakin sentään perinnettä pidetään elossa. Kansalaisopistollakin on ollut Luopioisissa kudontapiiri. Vaan onko siellä mattoja syntynyt? Kun oltiin nuoria, soi radiossa iskelmä, jossa laulettiin…

Irralliset vaiko kiinteät hampaat?

Mummon murinat   Pohdittiin tässä ”tyttöjen kesken” vanhusten hammasongelmia. Esimerkiksi sitä, onko hyvä vai huono juttu, jos tässä iässä on vielä oma purukalusto. Mummolla on ollut vähän sellainen käsitys, että avuttomana laitoksessa olevalla olisi helpompaa, jos olisi tekarit. Voisi hoitaja ottaa tarvittaessa hampaat irti suusta ja pestä ne. Kiinteän kaluston putsaus voisi olla paljon hitaampaa,…

Kevätsiivousta

Kun aurinko alkaa enempi paistaa, niin iskee siivousvimma. Todettakoon, että tuo tauti on vuosi vuodelta laimentunut. Liekö syynä silmiin hiipivä harmaakaihi vaiko tarmokkuuden aleneminen? Ulkonakin lumen sulaminen paljastaa talven mittaan kertyneet roskat, koirankakat ja muut epäsiisteydet. Toisaalta, vaikka taajaman lemmikkimäärä on kasvanut, niin tienvierusten epäsiisteys on pikemminkin vähentynyt. Joskus 1990-luvulla Luopioisten kirkollakin oli kylätoimikunta, joka…

Vähän murteista ja kielistä yleensä

Mummon murinat Kun mummo oli nuori, niin tottui siihen, että kotikylässä puhuttiin pohjalaista murretta. Kun sitten joskus kotoutui Luopioisiin, niin täällä paikallisen murteen puhuminen oli aika mietoa. Ei työtovereitten kanssa juuri ymmärrysvaikeuksia ollut, vaikka pääosa oli elänyt täällä koko ikänsä. Mahtoiko syynä olla se, että aikoinaan Suomen kirjakieltä kehiteltäessä hämäläismurteet olivat aika keskeisiä. Joitakin paikallisia…

Ylipuheliaita ja tuppisuita

Tuli taas katsotuksi telkkaria, kun puolueitten puheenjohtajat väittelivät sotesta ja vähän muustakin. Vaikka toimittajat tälläkin kertaa yrittivät neuvoa käyttämään puheenvuoroja asiallisesti, niin eiväthän nuo malta lopettaa vuodatustaan. Puhuvat toistensa päälle. Eivät sentään käy toisiinsa käsiksi. Onhan se tietysti niinkin, ettei hidaspuheinen etene edes kansanedustajaksi, joten ylemmällä tasolla tuppisuu ei pärjää. On sitä pitkän elämän aikana…

Kunnalliskertomus 1939

Mummon murinat Kun iski kevätsiivousvimma, niin tuli tongituksi hyllyiltä vanhoja painotuotteita. Käteen osui Luopioisten Kunnalliskertomus vuodelta 1939. Mielenkiintoista! Jostakin kiinteistötyhjennyksestä se on mukaan tarttunut. Muistorikas vuosi, koska mummo syntyi silloin. Talvisota alkoi, ja joulukuun alkupäivinä tuli Luopioisiin noin 2500 Viipurin ja Karjalan kannaksen asukasta, jotka sitten myöhemmin siirrettiin uusille paikoille. Kirjasen ”Alkulauseessa” kerrotaan monista hankkeista,…

Nimillä nikottelua

Mummon murinat Kun oli sanaristikon teko työn alla, piti tutkia kalenterista etunimien luetteloa. Oikea vastaus löytyi, mutta vanhus unohtui katselemaan noita nimiä vähän enemmänkin. Aika paljon niissä oli sellaisia, jotka johtivat ajatukset ihan harhateille. Ennen saatettiin kastaa poikavauva Ukoksi? Aika hassua, jos äiti huuteli pihassa temmeltävälle viisivuotiaalle: ”Ukko, syömään!” Sekin oli jännää, jos kymmenen lapsen…

Iloa voi tuottaa kanssaihmisille aika edullisesti

On olemassa monia juttuja, joilla voi osoittaa lähimmäisenrakkautta vähällä vaivalla. Ystävällinen hymy ei maksa mitään. Iloinen juttelu on ilmaista. Kaupan kassajonossa voi päästää kiireisen ihmisen ohitseen, ainakin tällainen vanhus. On myös kiva vastaanottaa hyviä tekoja. Ilostuu esimerkiksi siitä, kun joku mittavampi auttaa saamaan talouspaperipaketin ylähyllyltä. Roteva henkilö voi ojentaa auttavan kätensä, kun näkee jonkun raahaavaan…

Laumassa

Kun on yksin asuva vanha leski, muistelee entisaikoja, kun oltiin lauman jäseniä. Enää ei ole koko ajan ympärillä perhettä, sukua tai työporukkaa. Luopioisten kaltaisessa taajamassa on sentään kyläyhteisö, jonka jäseneksi tuntee kuuluvansa ja kokee turvallisuuttakin. Hm, toisaalta, tuskin moni huomaisi, jos yksi vanhus puuttuisi kuvasta. Joskus kaipaa juttuseuraa ja tunkeutuu kauppareissulla johonkin porukkaan, joka pitää…