Mymmeli

Kesän lämpöä ennen ja nyt

Tänä keväänä on saanut lämpimiä ilmoja odotella ja odotella. Ei tarvinnut äitienpäivänäkään pukeutua kesäleninkiin. Vaan jospa lähipäivinä helleaalto osuisi Sydän-Hämeeseenkin. Vanha kokee helposti vilua, vaikka mittari ei näyttäisi edes yhtä pakkasastetta. Verenkierto on hidasta, sydän sykähtelee laiskasti. Ei ole mikään enää niin kuin ennen. Nuorena kuumuus oli sisäistä. Tarkeni polkupyörällä tansseihin pikku pakkasessakin, vaikka olisi…

Kiitos Mymmelille kauniista kirjoituksesta

Kiitos sinulle Mymmeli koskettavasta Hautamuistomerkkejä-kirjoituksestasi Mummon murinat –palstalla Sydän-Hämeen Lehdessä 26.4.2017. Kivennapalainen-lehti oli herättänyt sinut miettimään evakkoina Hämeeseen muuttaneiden perheiden sukuhautojen kohtaloita. Luovutetuilta alueilta evakkoon lähteneiden sukuhaudat jäivät lopullisesti rajan taakse jatkosodan jälkeen ja vasta 1960-luvulla entisillä kotiseuduilla oli mahdollisuus vierailla. Kannaksen kylien hautausmaista monet olivat jo tuolloin lohduttomassa kunnossa, aikoinaan jo taisteluiden raunioittamia ja…

Äitejä armeijassa

Mummon murinat Taas on se aika vuodesta, kun juhlitaan äitienpäivää. Asian tiimoilta tuli vanhukselle mieleen, että nykyään on niitäkin äitejä, jotka esiintyvät armeijan sotilasasussa. Joutuvatko he esimerkiksi varusmiesaikanaan pysymään juhlasunnuntaina kasarmilla? Saavatko heidän lapsensa tulla sinne lahjoineen ja lauluineen muistamaan mutsiaan? Armeijan vakinaisessa palveluksessa olevat äiti-upseerit saanevat rauhanaikana ilman muuta vapaata toukokuun toisena sunnuntaina. Pari…

Hautamuistomerkkejä

Mummon murinat Osuipa käteen lehti nimeltään Kivennapalainen. Ei ollut ihan tuore julkaisu, vaan parin vuoden takainen. Kerrottiin, että kysymyksessä oli kahdeksastoista vuosikerta, joten jo pitkään on tällainen yhdysside toiminut Sydän-Hämeeseenkin kotiutuneiden karjalaisten parissa. Kakkossivulla oli luettelo edellisten Kihujen (perinnejuhla, joka ensi kesänä Tampereella) jälkeen poisnukkuneista kivennapalaisista, joista liki kolmasosa näkyi eläneen lehtemme levikkialueelta. Tosin kirjoituksessa…

Sukulaisten yhteyksiä ja yhteyksien katkoksia

Mummon murinat Pääsiäispyhinä vanha tuli tuumineeksi, että nykyään suvun keskeiset yhteydenpidot ovat jääneet vähäisiksi. Ennen oli toista. No silloin muinoin iso osa sukulaisista asui samassa pitäjässä. Kyläiltiin, vaikka piti liikkua polkupyörällä tai hevosella. Perhejuhlissa oli iso väkimäärä, olipa kysymyksessä hautajaiset, häät tai syntymäpäivät. Täälläkin Seurakuntatalo, Rautahovi, Sähkön talo ja Honkala olivat usein käytössä. Yleensä suurin…

Elämän riepumatto

Mummon murinat   Me ikäihmiset, ainakin maaseudulla pitkään eläneet, olemme tottuneet katselemaan lattialla riepumattoja. Mutta ajat ovat muuttuneet. Vanhoja vaatteita ei enää leikata kuteiksi, eikä monessa pirtissä ole kangaspuita nähty kymmeniin vuosiin. Jossakin sentään perinnettä pidetään elossa. Kansalaisopistollakin on ollut Luopioisissa kudontapiiri. Vaan onko siellä mattoja syntynyt? Kun oltiin nuoria, soi radiossa iskelmä, jossa laulettiin…

Irralliset vaiko kiinteät hampaat?

Mummon murinat   Pohdittiin tässä ”tyttöjen kesken” vanhusten hammasongelmia. Esimerkiksi sitä, onko hyvä vai huono juttu, jos tässä iässä on vielä oma purukalusto. Mummolla on ollut vähän sellainen käsitys, että avuttomana laitoksessa olevalla olisi helpompaa, jos olisi tekarit. Voisi hoitaja ottaa tarvittaessa hampaat irti suusta ja pestä ne. Kiinteän kaluston putsaus voisi olla paljon hitaampaa,…

Kevätsiivousta

Kun aurinko alkaa enempi paistaa, niin iskee siivousvimma. Todettakoon, että tuo tauti on vuosi vuodelta laimentunut. Liekö syynä silmiin hiipivä harmaakaihi vaiko tarmokkuuden aleneminen? Ulkonakin lumen sulaminen paljastaa talven mittaan kertyneet roskat, koirankakat ja muut epäsiisteydet. Toisaalta, vaikka taajaman lemmikkimäärä on kasvanut, niin tienvierusten epäsiisteys on pikemminkin vähentynyt. Joskus 1990-luvulla Luopioisten kirkollakin oli kylätoimikunta, joka…

Vähän murteista ja kielistä yleensä

Mummon murinat Kun mummo oli nuori, niin tottui siihen, että kotikylässä puhuttiin pohjalaista murretta. Kun sitten joskus kotoutui Luopioisiin, niin täällä paikallisen murteen puhuminen oli aika mietoa. Ei työtovereitten kanssa juuri ymmärrysvaikeuksia ollut, vaikka pääosa oli elänyt täällä koko ikänsä. Mahtoiko syynä olla se, että aikoinaan Suomen kirjakieltä kehiteltäessä hämäläismurteet olivat aika keskeisiä. Joitakin paikallisia…