Jotakin löydettyä, jotakin säilöttyä, jotakin varta vasten ostettua. Siinä resepti, jolla Anja Tuokko kehitteli näyttävän pään koristeen Sahalahden Kirjanystävien hattujuhliin.
– Tämän fasaanin sulan, kai sen muuten on fasaanin, löysin tien penkalta. Punainen muoviruusu on jostakin hautajutusta.
– Pienemmät höyhenet sain virpomisoksista. Niitä on minulla säilöttynä varmaan viidentoista vuoden ajalta, en raaski heittää pois. Pajunkissatkin ovat oksissa pysyneet, Tuokko ihmetteli.
Jos tarkkoja ollaan, niin hattuja oli Tuokon päässä kaksi sisäkkäin. Alempana leveälierinen komistus, jota sen omistaja jo oli heittämässä roskiin repeämän takia. Päällimmäisenä kupua verhoamassa Fiskarsin retkellä hankittu, paperinarusta virkattu suoja.
Hattumaakarin luomus ei ole mikään viime hetken riipaisu. Käyttövalmiina se oli jo viime kesästä, jolloin Kirjanystävät ensimmäisen kerran heittivät ilmaan idean hattujuhlista.
Muistoja Sevillasta ja Lontoosta
Eila Rannan kasvoja varjosti matkamuisto Sevillan maailmannäyttelystä kahdenkymmenen vuoden takaa. Korkeasta iästään huolimatta hattu näytti kuin suoraan kaupan hyllystä vedetyltä.
– Ei ole tullut paljon pidettyä. En ole oikein hattuihminen.
– Kun on paksu tukka, niin hattu alkaa helposti hiostaa.
Matkamuistoa kuljetti kutreillaan myös Sanna Niemi.
– Ostin tämän keväällä Lontoosta, Niemi esitteli hyvin päätä hyttysiltä suojaavaa lierihattuaan.
Lauri Arran hattu ei oikeastaan edes ollut varsinainen hattu.
– Täytyi riisua jo pois, kun se alkoi kutittaa, Arra perusteli luopumistaan ruskeakiharaisesta peruukistaan illan ollessa vielä nuori.
Sillanpäätä ja museokirjoja
Hattujuhlien isännän Timo Salosen päässä keikkui luonnollisesti kokin hattu hänen paistellessaan suussa sulavan maukkaita muurinpohjalättyjä vieraiksi tulleille Sahalahden Kirjanystäville. Ja kun kirjallisuuden harrastajat kerran koolla olivat, niin illan aikana tarjoiltiin makupaloja kesäisistäkin teksteistä Taata Sillanpäästä alkaen.
Vielä kauemmaksi menneisyyteen vieraat johdatti Meeri Salosen ulkorakennukseen kokoama kotikirjasto vanhoine Raamattuineen ja selityskirjoineen. Sadan vuoden takaisena nettinä paikkansa täyttää sanomalehtileikkeistä koottu tietosanakirjasarja.
– Tässä on Timon vaarin kirjoja ja muuten lahjoituksena tulleita kirjoja, Meeri Salonen esitteli.
Myös muut sahan vanhan torpan, Salosten nykyisen kesämökin, piharakennukset henkivät muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Tarvetyökalut höylistä ja käsisahoista aina kotisuutarin tarvikkeisiin täyttävät hyllyjä ja seiniä.
– Ennen kaikki tehtiin itse kotona, Meeri Salonen mainitsi.
