Jokaiselle jotakin

Maaretta Muranen Rilla sylissään. Stina Haapanen tuntee talon tavarat kolmannen kesän kokemuksella.

Kangasalan Kädentaitajien Kesäpuoti on vahvistunut uusilla käsityöläisillä. Uutta ovat Papaveran eli Kirsi Lautarinteen pellavatekstiilit ja paperinaruryijyt, Päivi Kuikan Päkäpään nahka- ja huovutustyöt sekä Pia-Kristiina Järvisen Tikkerperin trikoopipot ja kangasheijastimet.

Jo kolmatta kesää puodin kassan takana päivystää Stina Haapanen. Lepokodin yläkerran työhuoneesta juttuseuraksi laskeutuu Maaretta Muranen, joka kuuluu konkariporukan uudistujiin. Murasen retrokuosiset kellot raksuttavat hirsiseinältä mennyttä aikaa, kun 1950–1960-luvun daamit luovat salaperäisen ja hieman ylimielisen katseensa kohti katsojaa.

Pyynnöstä naiset etsivät yhden suosikin puodin tarjonnasta. Maaretta Murasta riemastuttavat Järvisen heijastintuotteet.

– Siiliheijastin on suosikkini. Voi kun siileilläkin olisi tällainen heijastin, niin eivät joutuisi auton alle. Lisäksi tämä on ihana pikkulahja. Se viestittää: välitän sinusta, Muranen lepertelee esitellessään hauskaa ja hyödyllistä kangasheijastinta.

Lepertelyn kohteeksi käsityöläisen syliin pääsee myös rotuinen kässäkoira Rilla, Lepokodin oma vastine Vehoniemen museokoira Millalle. Haapanen taas nappaa syliinsä Murasen ompeleman kassin.

– Älä nyt sitä ota! Näyttää ihan maksetulta mainokselta, Muranen nolostelee.

– No mutta kun minä tykkään tästä. Tässä on ihanat värit ja tällaiselle kassille on aina käyttöä, Stina Haapanen puolustaa valintaansa ja pitää päänsä.

Niin tai näin, piipahdus käsityöläisten puodissa kuuluu kesän vakiokuvioihin, ellei peräti kohokohtiin. Huopaa, helmiä, nahkaa, lasia, paperia, villaa, kiveä, trikoota, puuta, pellavaa, keramiikkaa ja metallia, kaikkea löytyy yllin kyllin, mikä tutummassa, mikä vähän uudemmassa muodossa.