Oksalan tilan jatkuvalämmitteinen mäkiuuni on rakentajiensa kehittämä prototyyppi

Leipä paistuu pellon laidalla

oksala, mäkiuuni

Oksalan mäkiuuni sijaitsee rantapeltojen alapuolella mäentöyräällä. Sieltä avautuu näköala tilan keskusta kohti.

Ruisleipä, maito ja kala ovat tänä vuonna Oksalan perinnepäivän teemoja. Niillä eväillä mennään pitkälle: jopa niin pitkälle, että leipää päästään pian paistamaan Oksalan ruispellon laidalla.

Elokuun 11. päivänä Pälkäneen Kukkolassa vietettävään Oksalan rusthollin perinnepäivään mennessä mäentöyräälle lähelle rantaa valmistuu mäkiuuni, jota Olli Klemola, Olli Lehto ja Heikki Heinonen muuraavat aina kun alkukesä suo auringonpaistetta. He sanovat, ettei haittaa, jos muuraustyöhön tulee pieniä taukoja.

– Hitaasti rakennettu on hyvä. Siinä kerrokset ehtivät kuivua rauhassa ja uunista tulee kestävämpi, Olli Klemola toteaa.

Valmistuttuaan mäkiuunin pitää kuivua noin kuukauden ajan ennen kuin sitä voi käyttää. Oksalan mäkiuunia päästään siis lämmittämään ensimmäisen kerran heinäkuun puolivälin maissa.

Perinnepäivänä paistamisen pitäisi jo sujua luontevasti, sillä uunilta odotetaan paljon. Vastaleivottu ruisleipä on aina kuulunut perinnepäivään, mutta moni kävijä saa tyytyä vain nuuhkimaan pakarin ovesta tulvivaa tuoksua.

– Meidän 40 leivän uuni ei riitä, leivät myydään tunnissa vaikka niin paljon leivotaan kuin emännät ehtivät ja uuni pystyy paistamaan, isäntä Jouko Suoniemi selittää.

 

Kahden kerroksen uuni

oksala, mäkiuuni

Olli Lehto ja Olli Klemola näyttävät, miten korkealla paistouunin luukku lopulta tulee. Varttuvan ruislaihon takaa häämöttää tuulimylly.

Ruisteeman kunniaksi leipää paistetaan ja myydään siis tänä vuonna myös rannassa. Mäkiuunilla voi valmistaa paljon muitakin herkkuja – saman päivän aikana vaikka aamusta iltaan. Se on nimittäin jatkuvalämmitteinen, rakentajiensa oma innovaatio. Sitä voi lämmittää samaan aikaan kuin sillä paistetaan.

– Tuli laitetaan yhtä aikaa ylä- ja alapesään. Ylemmän ympärille tulee savukierto, niin että kun paistouuni on lämmitetty ja tyhjennetty, alemman pesän kautta se lämpenee edelleen, Olli Lehto selittää.

Oksalan talkoissa ahertava rakennusmestari 

toteaa, että tässä säästetään tuleville sukupolville taas uutta tietoa entisajan elämästä, sillä mäkiuuni itsessään on ikivanha keksintö. Pälkäneellä ainakin Sappeessa, Laipanmaassa ja Kelkan kylässä on vielä jäljellä mäkiuunien jäänteet.

– Me olemme vain kehittäneet siitä vähän uudenlaisen prototyypiin, tämän talon tarpeisiin sopivan. Ennenkin keksintöjä muunneltiin sen mukaan, mitä missäkin tarvittiin, miehet selittävät.

 

Myllynkivet askelmiksi

Oksalan kaksipesäisestä mäkiuunista tulee melko korkea, luukut ovat melkein silmien tasalla. Pohjaksi on valettu luja betonilaatta ja tiilikerroksia tulee paljon, kun on kaksi tulisijaa päällekkäin.

– Yleensä leipominen väsyttää emäntien selkään, kun täytyy kumartua vähän väliä. Tässä saa paistaa selkä suorana, uunintekijät esittelevät.

Lyhyehkö emäntä voi joutua jopa kurkottamaan, mutta neuvokkaat miehet ovat jo keksineet siihen ratkaisun. Haljenneen myllynkiven puolikkaista tehdään askelmat, joita voi korottaa leipälapion varressa olijan pituuden mukaan.

Koko uuni muurataan purkutiilistä, joista osa on palvellut jo kauan jossakin muussa muurissa. Tekijät kertovat, että osa on jopa satoja vuosia vanhoja. Osa on eri tavoin merkittyjä; niitä muuraajat varaavat erityisesti uloimpaan kerrokseen.

– Vanha tiili on luja, se kestää vaikka missä, Olli Lehto näyttää ja napauttaa mustuneen tiilen kylkeä.

 

Vähäväkisten pakari

Hämäläisen talonpoikaistalon peruspohjakaava on paritupa, jonka toisessa päässä oli pirtti, toisessa pakari, keskellä porstua ja sen takana porstuanperäkamari. Varakkaisiin taloihin tehtiin erikseen pakarirakennus leipomista varten. Oksalan pakari sijaitsee luhtiaitan päädyssä.

Vähäväkisempien asuntona oli yleensä vain mökki, jossa ei ollut tilaa suurelle leivinuunille. Pihassa oleva keittokota korvasi keittiön ja mäkiuuni, monesti usean perheen yhteinen, oli heidän pakarinsa.

Ulkouuneja muurattiin myös rakenteilla oleviin taloihin, joihin kyllä myöhemmin saatiin leivinuuni sisällekin. Torpat ja uudistalot nousivat rakentajien varojen mukaan, joskus hyvinkin hitaasti, ja saattoi kestää monia vuosia, ennen kuin kaikki tarvittavat rakennukset saatiin valmiiksi. Ruokaa piti silti koko ajan voida valmistaa.

Mäkiuuneja saattoi olla taloissa myös kesäkauden leipomista ja paistamista helpottamista. Kuivana aikana se oli turvallisempikin kuin pärekattoisten rakennusten sisäuunit joista lentävä kipinä saattoi sytyttää koko katon.

Mäkiuuniksi kutsutaan myös mäenrinteeseen kaivettuun koloon tehtyä tulisijaa.

 

Mylly saa hammashoitoa

Oksalan yksi erikoisuus on tuulimyllyllä jauhettu ruisjauho. Tänä vuonna jauhamisen pitäisi olla entistä sujuvampaa, sillä myllyn kuluneita hampaita uusitaan parhaillaan. Huonohampainen mylly ei jaksa rouskuttaa jauhoja pitkään yhtä kyytiä, mutta nyt asiaan tulee parannusta.

– On tietysti tuulesta kiinni, voiko juuri perinnepäivänä jauhaa, mutta ainakin saadaan myllyn jauhoja paremmin tehdyksi etukäteen, Jouko Suoniemi pohtii.

Ruisteeman huipentaa perinteisen päiväjuhlan tilalla tänä vuonna oleva ohjelmallinen rukiinleikkuunäytös.

Juttuun liittyvä oikaisu.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?