Juhannuspäivä oli näyttelyn vaihtopäivä Vihavuodessa.
– Tuonne näyttelytilan puolelle tulee oikea taiteilija. Minä olen vain tällainen harrastaja, vesivärimaalauksiaan Koskikahvilan seinälle ripustava
Mies valitsee Vihavuoteen esille sahan kultakaudesta kertovia maalauksia sekä alastoman ”juhannusneidon” kuvia.
– Mystinen neito nousee jokaa aamu neljältä koskesta. Paitsi silloin hän ei nouse koskaan, jos joku on paikalla. Siksi maalaus on ainoa tapa ikuistaa hänet, Kirjavainen jujuttaa paikalle sattuneita lapsia.
Muutaman vuoden vesivärimaalausta harrastanut eläkeläinen pitää itseään harrastajapiirtelijänä. Monissa maalauksissaan hän kommentoi ajankohtaisia tapahtumia. Taulujen taakse hän on koonnut niihin liittyviä tekstejä sekä samasta aiheesta kertovat Helsingin Sanomien pilapiirroksen.
Kirjavainen on koonnut maalauksista sekä teksteistä myös neljä omakustannekirjaa.
Vihavuosi on helsinkiläismiehelle tärkeä paikka, sillä hän on kotoisin Hauhon Sappeesta, jossa viettää edelleen puolet vuodesta.
– Olin 60 vuotta sitten lämmittäjänä Vihavuori I -laivassa. Ajoin Vihavuoden sahalta lankkuja Valkeakoskelle, jossa ne lastattiin juanaan. Proomu ajoi vuoteen 1954 saakka. Silloin alkoivat rekkakuljetukset.
