Esikoislapsen ristiäiset ja samalla juhlavieraiden yllätykseksi pidetyt häät olivat ikimuistoiset.
Juhlia vietettiin pienellä porukalla kotona. Se sijaitsi kyläkoulun yläkerrassa, kirkkoa vastapäätä. Tällaisessa paikassa tuntui hauskalta pilalta kirjoittaa alaoven ovikelloon nimen paikalle Salakapakka. Vitsi aukeni kavereille paremmin kuin kirkkoherralle, joka soitti ovikelloa hieman vaivautuneena.
Varsinainen huipennus seurasi seremonioiden jälkeen. Kummi oli tuonut lapselle pehmolampaan, jolle ryhdyttiin porukalla keksimään nimeä.
Kaverin kanssa oli aina leikitelty ajatuksella, että jos joskus ottaisi koiran, sille olisi hauska antaa nimeksi Tero. Olisi nimittäin metkaa huudella raitilla, että ”Tero sivulle” ja ”istu Tero”.
Kaikki määkivät ja nauroivat Tero-lampaalle. Kirkkoherra ei osallistunut ilonpitoon. Hänen nimensä oli Tero.
Kirkastusjuhlilla esiintyi takavuosina mainio viihdyttäjä Martti Servo. Mies piti roolinsa myös lavan takana, kun kertoili kuulumisiaan toimittajille.
Riehakas ilta oli kääntynyt yöksi, kun poikkesin vielä festaritoimistossa kyselemässä päivän loppusaldoa. Sohvalla istuskeli tutun näköinen hahmo rupattelemassa järjestäjien kanssa.
Siinä olkapäätä takoessani ihmettelin, että noin sitä artisti viihtyy juhlilla, että vieläkös täällä notkut, että eikö sitä lähdetä kulumallakaan kotiin. Vaivautunut kunnansihteeri ei vastannut mitään.
Vietettiin rippijuhlia. Sukulaisten tuoreimmat vaiheet eivät olleet hallussa, sillä sukulointireissut olivat viime vuosina jääneet vähiin.
Vaimon sukulaismiehen lapsikatras oli kasvanut sylivauvalla. Äiti sen sijaan ei ollut matkassa. Se antoi hyvän syyn päivitellä jo ovella, kuinka äiti on hylännyt noin pienen lapsen. Muut eivät naureskelleet jutulle. Siinä samalla palautui omaankin mieleen, että olihan kuullut sukulaisille vasta muuttaneesta sijaislapsesta.
Suunnilleen yhtä tahdikkaasti tuli palveltua lehden naapuria, joka poikkesi silloin tällöin toimituksessa, milloin milläkin asialla. Sillä kertaa paikalla ei ollut muita, joten päätoimittaja sai hoitaa asiakaspalvelun.
Yleensä toimituksessa asioitiin ilmoitusten vuoksi, usein tiskillä hoidettiin esimerkiksi kuolinilmoituksia.
”Onkos teilläkin kuoltu”, velmuilin tulijalle. ”Joo, pitäisi vaimon kuolinilmoitus laittaa”, naapuri vastasi.
