Pälkäneläinen Veikko Karinen on tuttu näky Pälkäneen seudun tapahtumissa ja karkeloissa. Mitä tahansa ikuistamisen arvoista pitäjässä tapahtuukin, on paikalla joko paikallislehden toimittaja tai valokuvaaja Veikko Karinen kameransa kanssa.
Onkkaalassa nykyisin asuvan eläkeläisen kerrostalohuoneistossa on paljon kauniita koristeita, useimmat puusta veistettyjä.
– Nämä tein monta vuotta sitten, ja ihan kivaltahan ne näyttävät, Veikko Karinen osoittaa seinälle ripustettuja puisia koristeita, joista löytyy uskomattoman kauniita kaiverruksia.
– Aikoinaan tein näitä paljon, mutta nykyään käsityöharrastus on jäänyt vähemmälle.
Todellinen paikallisaarre
Huoneistossa on paljon huoneita, mutta niin on keräilyesineitäkin. Ihailemme hetken Iittalan lasikokoelmaa, Oiva Toikan lasisia lintuja sekä Esteri Tomulan keramiikkaa. Keittiön kaapistosta löytyy lähes kaikki muumimukit.
Karisella on silmää kauneudelle, mutta mikä on syynä keräilyharrastukseen?
– Kun ensin ostan sen ensimmäisen, tulee minulle myöhemmin himo hankkia koko sarja. Rahaa näihin on mennyt satoja euroja.
Eikä tässä kaikki. Ovi on raollaan vierashuoneeseen. Rakosesta pilkottaa hyllykkö, jonne on aseteltu valokuva-albumeja siistiin riviin. Paksuja kansioita on niin paljon, että hyllykkö tuskin jaksaisi kannatella enempää.
Kansioiden sivuihin on kirjoitettu kauniilla käsialalla vinkkejä niiden sisällöstä.
Valitsemme kansioiden joukosta muutaman, jotka nostamme viereiseen huoneeseen. Istumme keittiön pöydän ääreen ja avaamme ensimmäisen kansion. Löydämme nopeasti kuvan, jossa muutama urheilullinen nuorukainen katsoo ryhdikkäästi suoraan kameraan. Vanhanmallisten urheiluvaatteiden perusteella kuva ei ole tältä vuosituhannelta.
– Siinä on Väinö Sipilä, Paavo Nurmi ja Ville Ritola, luettelee Veikko Karinen.
Tutkimme rauhallisesti valokuvia muutaman sivullisen verran. Jo ensisilmäyksellä on täysin selvää, että istumme todellisen paikallisaarteen äärellä. Historioitsijat ja muut kylätutkijat, täältä löytyy kuvamateriaalia tekstienne tueksi!
Kotiseudun tapahtumien ikuistaja
Valokuva-albumin sivut kääntyvät hitaasti. Veikko Karinen on monen ikämiehen tapaan varsinainen tarinapankki, joten kuvien taustoitukseksi riittää tarinaa vaikkapa kokonaisen kirjan tarpeisiin.
Tietenkään ihan kaikkea ei voi muistaa, joten muutamien kuvien kohdalla tarkastamme vuosiluvut ja nimet valokuvan kääntöpuolelta, jonne on kirjoitettu tärkeimmät tiedot.
Kuvien perusteella Veikko Karinen on vuosien aikana ehtinyt ikuistaa monet kotiseudun tapahtumat. Vanhoja kuvia VPK-juhlilta on kymmenittäin, samoin Kostia-tapahtumat on dokumentoitu huolellisesti albumeihin. Paljon on myös kuvia pienemmistä tapahtumista.
Kuvat ovat laadukkaita ja ammattimaisia. Veikko Karisella on ilmiömäinen kyky saada kuvattavana olevat ihmiset näyttämään luonnolliselta valokuvissa. Myös tapahtumien tunnelma välittyy kuvista.
Sitä valokuvaaja hieman harmittelee, kun harvoin kukaan tulee valokuvia katsomaan. Usein kyllä luvataan, mutta ei tulla kuitenkaan.
– Enää en ketään paikalle käske, mutta mielelläni näitä ihmisille näyttäisin, eläkeläinen toteaa.
Pälkäneläistä postikorttimaisemaa
Useimmat valokuvat ovat melko uusia, mutta nuoremmille pälkäneläisille niiden kautta avautuu täysin erilainen kylänraitti. Moni valokuvissa esiintyvä rakennus on jo kadonnut katukuvasta, kun uusia kerrostaloja on noussut tilalle.
Kuvien kautta huomaa, että Pälkäneen kasvu pienestä maalaispitäjästä kaupunkimaiseksi taajamaksi on ollut nopeaa.
Vaikka Veikko Karinen suhtautuukin myönteisesti kehitykseen ja muutokseen, kaikki uudisrakennukset eivät kuitenkaan visuaalisesti lahjakkaan kuvaajan silmää miellytä.
– Tuokin latoa muistuttava rakennus on niin ruma, että oikein pahaa tekee. Jotain parempaa käyttöä keskustan maa-alueille pitäisi keksiä, hän osoittaa erästä keskustan rakennusta ja lähettää terveiset kunnan kaavoitusvastaaville.
Karinen on ikuistanut myös paljon sellaista maalaismaisemaa, joka on saanut väistyä uudisrakentamisen tieltä, tai on vaarassa tuhoutua lähivuosina.
– Pälkäneeltä löytyy paljon suojelemisen arvoisia kohteita, kuvaaja tietää.
Erityisen paljon hän on kuvannut vesitornin suunnalta Pälkäneen rauniokirkkoa, jonka takana avautuu historiallisesti merkittävä kulttuurimaisema. Näistä kuvista on painettu takavuosina postikortteja sekä tauluja.
Yksi sellainen voisi sopia tauluksi vaikkapa kunnantalon seinälle.
Luonnon omia taideteoksia ja ihmeitä
Kun avaamme luontokuvia sisältävän valokuva-albumin, Veikko Karinen silminnähden innostuu. Myös hivenen haikeuttakin saattaa olla ilmassa, sillä kipeytyneen selän vuoksi pitkät kävelyretket luontoon ovat viime vuosina jääneet vähemmälle.
Onneksi valokuviensa kautta hän pääsee mielessään patikoimaan pälkäneläismetsiin.
Välillä luonnonihmeet tulevat onneksi ihan kotipihaan saakka. Veikko Karinen etsii nopeasti valokuvan pähkinänakkelista, jota harvoin Suomessa tavataan.
– Tutustuimme toisimme tuossa kotipihassa, jossa se asui kahden kuukauden ajan.
– Lintu kesyyntyi lopulta niin, että se lensi kutsusta kädelle syömään, Karinen innostuu.
Luonto voittaa ihmisen
Yhdessä kuvassa kyykäärmeet loikoilevat sammalmättäällä. Toinen käärmeistä on selvästi kiukuissaan, kun kameramies häiritsee niiden lämmittelyhetkeä auringonpaisteessa.
– Sanoin käärmeille, että hengissä säilytte, jos säästätte minut pistoilta. Ja kyllähän se yhteisymmärrys meidän välille syntyi.
– Tämä kuva julkaistiin lopulta television luontoillassa, Veikko Karinen kertoo.
Jatkamme selailua. Albumien sivuilta avautuu aivan uusi mikrotason maailma, joka tavallisesti tallaantuu kengänpohjan alle tai jää muuten huomaamatta.
Luonnossa liikkuessaan Karinen on kuitenkin onnistunut taltioimaan kamerallaan pieniä yksityiskohtia, joita hän kutsuu luonnon omaksi taiteeksi.
Veikko Karinen ojentaa valokuvan jäätyneestä rapakosta.
– Jos taiteilija pystyisi piirtämään yhtä kauniita muotoja ja kuvioita, olisi se arvokas taideteos. Kun tätä kuvaa katson, olen sitä mieltä, että ihminen ei pysty kilpailemaan luonnon omien taideteosten kanssa.
– Luonnosta löytyy paljon kuvattavaa, jos vain osaa liikkua silmät auki ja kamera kuvausvalmiudessa.
Ja toden totta, Veikko Karinen osaa.
Matti Lepistö
