Eläinsuojeluvalvoja Markku Alanko ryhtyi toissa viikon torstaina kuuden kalasääskipoikasen keinoisäksi. Isyys kesti kuitenkin vain hetken, sillä jo lauantaina Alanko heilutti lentokentällä poikasille, jotka nousivat lentokoneessa kissalaatikoihin pakattuna kohti Portugalin lämpimiä ilmoja.
Kolme keinoisyyden päivää oli kuitenkin täynnä tunteita, tapahtumia ja merkityksiä lintujen tulevasta suuresta tehtävästä.
– Portugalin kalasääskikanta on tällä hetkellä nolla. Turismi, teollisuus ja rakentaminen ovat taannuttaneet kannan kokonaan. Näiden poikasten toivotaankin ryhtyvän pesimään ja palauttamaan kantaa, Alanko kertoo.
Pakkosyöttämistä ja persoonallisuuksia
Kuuden linnun lisäksi sääksiä lennätetään Portugaliin Ruotsista ja Saksasta.
Eikä suomalaisten sääksien koneeseen nousu ole ensimmäinen, sillä viime vuonna niitä lähti viisi kappaletta samaiseen maahan.
– Meiltä on myös lähtenyt lintuja Espanjaan, jossa on ollut sama tilanne kuin Portugalissa. Nyt Espanjassa pesii seitsemän pariskuntaa. Toivon koko sydämestäni, että Portugalissa käy samoin.
Mutta millaista on ollut arkielämä kuuden sääksenpoikasen kanssa? Kuuden poikasen, joista kasvaa puolitoistakiloisia uljaita lintuja, joiden siipienväli on sellaiset 1,5 metriä ja pitkät koukkukynnet alati valmiit tarttumaan saaliiseen?
– No, jokainen ”pikkuisista” oli omanlainen persoonansa. Kalasääskihän lötkäyttää itsensä vieraassa ja pelottavassa ympäristössä liikkumattomaksi. Tämän passiivisuuden vuoksi jouduin pakkosyöttämään linnut.
Alangon mukaan pakkosyöttäminen oli melkoista puuhaa. Esimerkiksi lintu, joka sai jalkaansa tunnistenumeron P18, ei tykännyt keinoisänsä läheisyydestä sitten ollenkaan.
– Kun otin P18:n syliini, se oli sillä asenteella että ”ukko, mulle sä et sitten tee mitään”. Nokkaa tuli kaiken aikaa, ja kuore piti toden teolla tunkea sen kupuun.
Toiset linnuista olivat säyseämpiä. Jotkut jopa hieman raottivat suitaan kuoreen lähestyessä nokkaa.
Keinopää ruokkii linnut
Koitti lähdön päivä. Sitä ennen lääkäri oli käynyt tarkastamassa linnut, ja todennut ne hyväkuntoisiksi pitkää lentoreissua varten.
Mutta kuten toisinaan elämässä, asiat eivät suju kuin elokuvissa. Kun Alanko ja portugalilainen yliopistotukija Andreia Dias saapuivat lentokentälle kävi ilmi, ettei linnuista oltukaan tehty tarvittavia varauksia.
– Meitä pyydettiin palaamaan asiaan maanantaina. No, ajattelimme että ookoo, ruokitaan lintuja vielä pari päivää ja palataan asiaan.
Mutta sitten syntyi idea. Dias nappasi luurin kouraansa ja soitti portugalilaisen lentokoneen (joka on sääksihankkeen pääyhteistyökumppani) kipparille, koska tiesi koneen nousevan ilmaan 45 minuutin kuluttua.
Kipapri suostui ottamaan linnut kyytiin, mutta tullinmiehet olivat kuitenkin sitä mieltä, että linnut pitäisi vielä kerran tarkistaa.
– Sanoin miehille, että olen ne kyllä tarkastanut, ja että elkää hyvät miehet kuikuilko häkkeihin, tai saatte kunnon peesuihkun päällenne. He antoivat periksi, eikä lintuja onneksi enää poistettu häkistä.
Näin päättyi keinoisän ja kuuden poikasen tarina, joka kuitenkin toivottavasti jatkuu pitkään ja onnellisena määränpäässä. Portugalissa ulkomailta tuodut linnut nimittäin sijoitetaan sisämaahan vesistöjen rantojen suojelualueelle. Siellä lintuja odottavat ”lintutalot”, joissa niitä syöttää keinopää.
– Sääsket ovat mahdollisimman vähän tekemisissä ihmisten kanssa. Tämä siksi, että ne saataisiin lopulta lähtemään omin päin luontoon, Alanko sanoo.
