– Olen kiertänyt ympäri maailmaa ohjaamassa kirjakollaasityöpajoja, mutta ensimmäisen kerran kohtaan näin idearikkaan porukan, milanolainen
taiteilija Antonella Prota Giurleo hämmästelee seuratessaan osanottajien tarttumista askarteluvälineisiin.
Pöydissä istuu aikuisia ihmisiä askartelemassa. Keskittyneinä he leikkaavat saksillaan paperia ja erilaisia nauhoja. Osa vielä vertailee materiaaleja, kun taas toiset ovat jo päässeet toteutusasteelle.
Kirjakollaasityöpajan ohjaaja kiertelee luokassa ja kuuntelee innostuneen oloisena ihmisten ideoita.
– Sanoma on tärkein, joten keskittykää siihen, hän muistuttaa.
Kalliita taidekirjoja ja taidekaupan elitismiä vastaan
Vain hetkeä aikaisemmin yleisö on kuullut lyhyehkön mutta kattavan esittelyn taiteilijakirjojen historiasta. Selväksi tuli se, että kyseessä on ikivanha taidemuoto, joka nykyisessä muodossa heräsi uuteen kukoistukseen 1960-luvulla Fluxus-liikkeen kautta, kun tunnetut taiteilijat Dick Higgins, Robert Fillou, Claes Oldenburg sekä George Brecht ryhtyivät valmistamaan taiteilijakirjoja vastareaktiona kalliita taidekirjoja ja taidekaupan elitististä ilmapiiriä vastaan.
Taiteilija Dieter Roth aikoinaan sekoitti jauhettuihin kirjansivuihin mausteita ja sopulia, jonka jälkeen hän pakkasi massan makkarankuoreen.
– Taiteilijakirjan ei tarvitse olla luettavassa muodossa, vaikka teos usein muistuttaakin kirjaa ainakin idean tasolla. Teoksissa voi yhdistää vapaasti sanaa, kuvaa ja vaikkapa musiikkia, Prota Giurleo kertoo.
MATTI LEPISTÖ
