Jos tänään sataa ja huomenna sataa…

Intiaanikesä on vielä ihan mahdollinen; nimittäin se, että liikkumiseen tarvitaan kanoottia. Ilmatieteen laitoksen tiedotearkistoa lukaistessa kesälomalaisella on ihan tulla vedet silmiin: Kesäkuu oli viileä ja sateinen (2.7.), Viikonloppuna otolliset olosuhteet ukkosille (6.7.), Viikon lopulla odotettavissa paikoin runsaita sateita (12.7.), Sateinen sää jatkuu (16.7.), Naistenviikko perinteisesti sateinen (19.7.)…

Tällä kaikella on toki myös seurauksensa: sateinen kesä pahentaa asuntojen mahdollisia homevaurioita (Etelä-Suomen Sanomat), sateinen kesä saattaa ajaa turvepulaan (Kouvolan Sanomat), sateinen kesä voi näkyä ruuan hinnassa (Kaleva) ja sateisena kesänä siltatyömaat eivät etene (Sydän-Hämeen Lehti).

 

Lapsena sateinen ja viileä kesä oli harmillinen. Järvivesi oli kylmää, uinti jäi vähiin eikä ulkona ollut mukava pelailla tai leikkiä. Helteisen kuuma kesä oli harmillinen puolestaan siksi, että ulkona ei ollut mukava pelailla tai leikkiä, mutta sisällekään ei ollut asiaa, koska ”ulkona on niin hieno ilma”.

Nykyisin lapsilla on helpompaa: ulkona ei voi olla sateella, mutta UV-säteilyvaaran vuoksi ei myöskään hellesäällä. Jälkimmäinen tapaus on tosin tänä kesänä ollut enemmänkin teoreettinen kuin käytännön ongelma, ja pakkohan ne lapset on välillä ulos ajaa, kun vettä tulee taivaalta viiden minuutin väliajoin kolmatta viikkoa.

Opiskelijanakin sateinen ja viileä kesä oli harmillinen. Nuorilla naisilla ei ollut yllään lyhyitä hameita, terasseilla ei voinut kuin värjötellä ja uimarannalle uskaltautumista ei seuralla tai bikinivartaloilla palkittu, koska siellä ei ollut ketään muuta. Toisaalta taas kalliiden terassien väliin jättämisellä säästi pitkän pennin, ja hulmuavien minihameiden liiallisen vilkuilun aiheuttamat naiselliset avokämmenlyönnit jäivät saamatta. Hellekesä saattoi vieläpä pahimmillaan olla niin kuuma, ettei sitä oikein jaksanut muuta kuin lukea kesätenttikirjoja.

 

Tämä kesä on palautellut tehokkaasti mieliin näitä jo melkein unohtumaan päässeitä sadekesän eri puolia. Nykyisin niitä vain tietää paljon enemmän kuin aikoinaan. Kesäloma meni odotellessa sitä päivää, jolloin auton saisi vahattua – juuri vahattua autoa kun ei kai saisi jättää sateeseen. Istutetun nurmikon kastelusta ei ole tarvinnut ottaa stressiä, ja ruoho onkin vihertänyt pienellä vaivalla pariin aiempaan kesään verrattuna. Pyykkien kuivaaminen ulkosalla on ollut silkkaa tuuripeliä, lenkille sateeseen on tullut tohdittua hävettävän harvoin, jälkikasvun vieminen uimakouluun on tuntunut miltei sadistiselta ja viimevuotinen päätös pihan asvaltoinnista pölyämisen vähentämiseksi naurattaisi ellei olisi tullut niin kalliiksi.

Jotain hyvääkin aikuisen miehen kesään on silti sateen myötä ropissut. Pörssisähkö on hullun halpaa ja metsäpalovalvontalennoissa on säästynyt tuntuvasti kustannuksia.

 

Vuosi sitten elokuun alussa monissa tiedotusvälineissä hihkuttiin innosta: Sade tulee vihdoin Suomeen! Luulin tuolloin, että kyse oli laulajasta, mutta toimitusten pöydillä taisikin olla pitkän ajan sääennuste. Ehkä ensi kesänä on sitten Arskan vuoro saapua ainakin Sydän-Hämeeseen; eiköhän se taas kaikille kelpaa pienen hiljaiselon jälkeen, oli kyseessä sitten se raa’aksi mainittu laulaja tai jopa luonnonilmiö.

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?