Potkuista tulikin onnenpotku

Kun Jussi Rulja kuuli Kukkian melontareitti-hankkeesta, päätti hän ryhtyä kajakkivuokraajaksi. Puskaradio on toiminut ja tuore liikuntayrittäjä opastaa uusia harrastajia melonnan pariin.

– Minulle kävi niin onnellisesti, että Valkeakosken sellutehdas lakkautettiin ja pääsin pois prosessinhoitajan työstä, Jussi Rulja kuvaa omaa irtisanomistaan muutamia vuosia sitten.

Parikymppinen nuori mies oli valmistumassa alan koulusta, ja kokenutta tuuraajaa odotti tehtaalla vakituinen työpaikka. Hyvin palkattu työ tehtaan uumenissa ei kuitenkaan innostanut.

– Ei se ollut meikäläistä varten. Vaikka kuinka paljon maksettaisiin, se ei riitä, jos työ ottaa päähän joka päivä, Rulja kertoo oppineensa.

Puunjalostuksen sijaan mies mieluummin seikkailee metsässä puiden välissä tai vesillä. Rulja erikoistuukin opinnoissaan luonto- ja liikuntamatkailuun. Reilun vuoden päästä mies valmistuu Vierumäeltä liikunnanohjaajaksi (AMK).

– Melkein kaikki harrastukseni liittyvät luontoon. Kuljin isän mukana marjassa ja metsällä jo pikkunöösinä, joten valinta oli aika helppo, mies perustelee.

 

Mahdollisuudet

26-vuotias aitoolainen perusti keväällä Ruljanssi Oy:n, mistä voi vuokrata kajakkeja. Tarvittaessa Rulja opastaa vuokraajia vesillä liikkumisen saloihin.

– Melontaan tutustuin vasta koulussa, mutta koukutuin heti. Melonnassa luonto tulee lähelle, paljon lähemmäs kuin veneillessä, Rulja huomauttaa.

Kajakilla pääsee lähes joka paikkaan, mistä vain löytyy kymmenisen senttiä vettä. Hiljaisella kulkupelillä näkee myös eläimiä ja luontoa uudesta näkökulmasta. Tulevaa liikunnanohjaajaa viehättää myös lajin monipuolisuus. Merelle ulottuva viikon reissu palkitsee yhtä lailla kuin pikainen leikki aalloilla tai rauhallinen tunnelmointi veden rajassa.

– Kun kuulin Kukkian melontareitistöstä, ajattelin, että miksi en itse hommaisi kalustoa ja tekisi lajia tutuksi muillekin. Isä on maatalousyrittäjä, joten haaveena on ollut oma yritys. Täällä on valtavasti potentiaalia! Sekä Pälkäneeltä että Luopioisista sekä Aitoosta löytyy hyviä lähtö- ja taukopaikkoja vaikka minkälaisiin retkiin, mies tietää.

Rulja kuljettaa kanootit tilattuun lähtöpaikkaan. Tarvittaessa hän myös opastaa vasta-alkajia perustekniikoissa tai lähtee mukaan. Ensi kesäksi mies suunnittelee melontakursseja ja retkiä.

– Asiakkaan harrastustaustalle ei ole väliä, päinvastoin, yritän pitää kynnyksen matalana. Meloessa ei ole tarkoitus edetä kieli vyön alla, vaan silloin siirrytään kokonaan toiseen maailmaan rauhoittumaan.

 

Ihminen on luotu liikkumaan. Jussi Rulja haluaa madaltaa kynnystä melonnan tai juoksun aloittamiselle.

Hyvä seura teki Ruljasta maratoonarin

Luonto- ja liikuntamatkailuun erikoistumisen lisäksi Jussi Rulja valmistui maratonvalmentajaksi (marathon trainer). Lenkkeily alkoi jo yläasteiässä. Välillä poikaa maaniteltiin myös juoksukisoihin, mutta suotta.

Vuonna 2007 askelkuviot kuitenkin muuttuivat. Kun Luopioisten maratoonarit tulivat kerran lenkillä vastaan, muutti Rulja juoksun suuntaa ja lähti porukan mukaan. Pian Jani Körhämö sai Ruljan houkuteltua ensimmäiselle maratonille Budapestiin.

– Kai sitä halusi kokeilla, että pääseekö sitä edes lävitse, Rulja miettii syitä harjoitteluunsa.

Ensimmäinen 42 kilometriä ja 195 metriä Unkarissa sujui sen verran helposti, että kilpailu aikaa ja itseään vastaan sai jatkoa, kunnes syksyllä 2010 tuli takapakkia.

– Menin ylikuntoon ja sairastuin keuhkoistani. Ei ollut helppoa, koska ensimmäinen vuosi Vierumäellä keskittyy urheiluun ja minulla oli liikuntakielto päällä, Rulja muistelee vakavana.

Sittemmin mies palautui ja on taas päässyt piinaamaan itseään muun muassa 24 tunnin hiihdolla.

– Ensimmäinen kuusi tuntia -30 asteessa oli melkoinen kokemus: suksi ei luistanut lainkaan. Mielessä ehti käydä monenlaisia tuntemuksia. Kun sen yli pääsi, niin loppu tuntui varmaan liian hyvältä, koska ensi talvena tekee mieli katsoa uudestaan mihin oma kroppa pystyy, Rulja naurahtaa.

Elokuussa Luopioisten maratoonarit aloittavat taas yhteiset perjantaiset hidasvauhtiset 25 kilometrin lenkkinsä. Marraskuussa he suuntaavat Cannesiin maratonille.

Rulja haaveilee juoksu- ja maratonkoulun perustamisesta.

– Kaikkien ei välttämättä tarvitse juosta tavoitteellisesti, mutta ei ihmistä ole tarkoitettu sohvallekaan makaamaan tai pelkästään tietokonetta naputtelemaan. Olisi mukava saada uusia ihmisiä juoksun pariin, liikkuvainen uusi yrittäjä tuumaa.