Maito, leipä, kala ja kymmenet muut houkutukset toivat Oksalan perinnepäiville yli 1600 kävijää ja ministerin kehut

”Valtakunnallisestikin ainutlaatuista”

Kun Oksalan tilan pihapiiri vähitellen hiljeni 11. perinnepäivän jälkeen, vanha isäntä Jouko Suoniemi saattoi laittaa käsivarret ristiin ja huoahtaa ilosta ja helpotuksesta.

Taas yksi onnistunut perinnepäivä oli takana: runsaat 1600 kävijää saivat aamusta iltaan nauttia kuivasta ja kirkkaasta kesäpäivästä, uuttera talkootyö tuotti hyvää hedelmää, lapset riemuitsivat eläimistä, vanhojen työkoneiden tutkimisesta, oljissa peuhaamisesta ja laajojen nurmikenttien vapaudesta.

Kymmeniä vuosia vanhat traktorit jaksoivat jälleen pörrätä paraatissa ja musiikki soi siellä ja täällä pitkin päivää. Oksalasta poistui tyytyväistä väkeä, ja se oli isännälle paras kiitos.

– Kyllä näytti kaikin puolin hyvältä ja olen niin mahdottoman tyytyväinen kaikkeen väkeen, joka tämän päivän tekee näin hienosti, Jouko Suoniemi kiitteli liikuttuneena.

Oksalan perinnepäivän järjestävät Oksalan tilan isännät Jouko ja Tapani Suoniemi, emäntä Marika Lemström sekä Pälkäne-Seura.

 

Maalinkeitto oli uutta ministerille

Valtiovaltaa Oksalassa edusti maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen. Hauholaisministeri kävi tutustumassa perinnepäivään ensimmäistä kertaa mutta ei missään tapauksessa viimeistä, kuten hän vakuutti.

– Varmasti tulen uudestaan niin pian kuin mahdollista. Niin paljon jäi näkemättä, lupasi Koskinen, joka ehti aamupäivän aikana kiertää perinnepäivän kohteita tiukkaan tahtiin ja poiketa vielä Kukkian Kädentaitajien kahvioon Varsta-museon parvelle.

Maatalousasioista vastaava ministeri saa usein kutsuja perinnetapahtumiin, mutta aina löytyy jotakin ennen kokematonta. Jari Koskiselle uutta oli punamultamaalin keittäminen, jota Oksalassa esittelivät Jyri ja Iida Kankila.

Suurimman vaikutuksen ministeriin teki kuitenkin Jouko Suoniemen elämäntyö yksityisen maatalousmuseon kokoajana ja ylläpitäjänä.

– Sellainen on valtakunnallisestikin ainutlaatuista. Oli upeaa nähdä tämä kaikki, Jari Koskinen kiitti.

 

Pälkäne sai kiitosta lähiruuasta

Ministeri Jari Koskinen puhui yleisölle perinnepäivän avaustilaisuudessa. Hän totesi, että se Hämäläisten laulun kohta, jossa sanotaan, että hämäläinen ei halveksi säätyään, kuvaa hyvin Oksalaa.

– Maanviljelyn historia on täällä hyvin arvossaan, se on kunnianosoitus talonpoikaissäädylle. Täällä näkee, että vaikka kysymyksessä on vanha elinkeino, sitä voidaan koko ajan kehittää, nykyään jo kohti täyttä automaatiota, hän totesi viitaten lypsyrobotteihin ja parhaillaan kehitettävänä olevaan itseohjautuvaan traktorimalliin.

Alan tärkein kysymys on Jari Koskisen mukaan ruuan riittävyyden turvaaminen. Maailman ruokakriisit, parhaillaan maapalloa koettelevat tulvat ja kuivuudet ja niistä johtuvat kadot aiheuttavat sen, että elintarvikkeiden hinnat vaihtelevat entistä enemmän. Ruokakriisejä täytyy osata käsitellä ja hallita maailmanlaajuisesti, mutta oman ruokansa ihmiset haluaisivat saada mahdollisimman läheltä.

– Suomalaisille on nykyään tärkeää tietää, mistä elintarvikkeet tulevat. Lähiruoka on ministeriössä tärkeä teema ja kasvava tulevaisuuden suuntaus, hän kertoi.

Siinä kohdassa ministeri pääsi kehaisemaan pälkäneläisiä.

– Täällä on pitäjä täynnä lähiruokaa – jatkakaa samaan malliin, hän kannusti.

Puheen päätteeksi Pälkäne-Seuran puheenjohtaja Anna-Mari Henriksson-Helmikkala ojensi ministerille muistoksi pärekoritaituri Timo Niemisen käsissä valmistuneen kopan täynnä pälkäneläistä lähiruokaa.

 

Kyytöt karkuteillä

Perinnepäivää edeltävänä yönä Oksalassa elettiin muutama tunti kauhunhetkiä, kun huomattiin, että yhdet päivän päähenkilöt eli kyyttölehmät olivat päässeet karkuun aitauksestaan. Etsijöiden mielessä kävi epäilys, että lähimetsissä hiiviskelisi karhu, joka olisi pelästyttänyt lehmät, mutta mahdollista on, että ne vain oudoksuivat uutta paikkaa.

Lehmäjahti saatiin onnelliseen päätökseen varhaisina aamutunteina. Vahingoittumattomat kyytöt tuotiin Oksalan rantalaitumelle, ja tavattuaan tutut omistajansa karkulaiset asettuivat kaikessa rauhassa aurinkoon lepäilemään. Monisatapäisen yleisön ihailu ei näyttänyt lainkaan hermostuttavan niitä.

Hellyttävin hurmuri oli kuitenkin vajaan kuukauden ikäinen kyyttövasikka Jansu, jolla oli oma osasto täysikasvuisten lehmien aitauksen vieressä.

 

Leivänreiätkin myytiin

Perinnepäivänä yleisöä palvelivat monet eri yhdistysten järjestämät ruoka- ja kahvipaikat, joten syötävää löysi varmasti jokainen sitä tarvitseva. Silti Oksalassa jonotettiin leipää pitkään ja uskollisesti.

Kaikista perinnepäivän houkutuksista kovin vetonaula oli varmaankin tuore arinalla paistettu rievä tai ruisleipä. Jono pakariaitan ovella ja mäkiuunin portailla oli katkeamaton niin kauan kuin leiväntuoksu hiukankaan tuntui.

Vielä sulkemisaikaan viideltä iltapäivällä Eila Tiililä ja Tuula-Maria Klemola ojentelivat mäkiuunilla leipiä viimeisille sitkeille jonottajille.

Ne, jotka eivät onnistuneet ostamaan kokonaista hapanleipää, saattoivat saada pussiinsa leivän reikiä, eli hapanleivän keskustasta yli jääviä pyöreitä paloja. Marika Lemström ja Hilkka Saario leipoivat niitä pakariaitassa ylimääräisiäkin kappaleita, jotta penkillä odotteleville lapsille riittäisi herkkupaloja.

– Kahteen ensimmäiseen laittoivat voita, muut menivät sellaisinaan, Hilkka Saario naureskeli pikkumiesten leivännälkää.

Lue myös:

Vuoden varsta Olli ja Tuula-Maria Klemolalle

Vuoden varsta Siiri Ali-Kipparille

Oksala on pikkuisäntien paratiisi

Oksalan leipäuuni lämpeää

Oksalan tervanpoltto