Iku-Turson akat soutivat sunnuntaikahveille

Varpu Uotila ottaa vastaan kirkkoveneellisen kahvivieraita.

Elokuisena sunnuntai-iltapäivänä Kostianvirran rannan asukas Varpu Uotila odotteli kahvivieraikseen Iku-Turson akkoja. Se kuulostaa hurjemmalta kuin onkaan, sillä Iku-Turso on Kalevalasta tuttu merihirviö ja sen akat voisivat siis olla hirviönaisia aaltojen syvyyksistä.

Todelliset Iku-Turson akat ovat kyllä urheita naisia, mutta he liikkuvat veden päällä kirkkoveneellä, ja heidät on pelkästään ilo kutsua iltapäiväkahville.

– Soudetaanko me nyt myötä- vai vastavirtaan?  he ihmettelivät soutaessaan kirkkovenettään Kostianvirtaa pitkin.

Hiljaisessa joessa ei juuri virtausta näkynyt, mutta Varpu Uotila selvitti, että vesistön kulkusuunnan mukaan matka käy vastavirtaan, kun Valkeakosken suunnasta tullaan.

Iku-Turson akat ovat Saarioispuolen kyläyhdistyksen alainen naisyhdistys, joka kasvanut kirkkoveneharrastuksen ympärille. Sääksmäen Ritvalasta kotoisin olevalla Varpu Uotilalla on heidän kanssaan läheinen ystävyyssuhde.

Yhdistykseen kuuluu pari- kolmekymmentä aktiivijäsentä ja vene nimeltä Satalauta. Yksi soutajista, yhdistyksen rahastonhoitaja Terttu Aarrekorpi on pälkäneläinen.

Soutumatka Mallasveden yli Pälkäneelle oli Akoille kevyt kesäretki. Harrastuksessaan he eivät kaihda pitkiä soutuja, koskia eivätkä edes meren aaltoja.

 

Soutu Itämeren puolesta

Iku-Turson akkojen tervehdys Kostianvirralla.

Satalauta on ostettu Sulkavalta. Se on niin sanottu virallinen kirkkovene, jossa on seitsemän airoparia. Se on Iku-Turson akkojen kolmas vene,

liukupenkkinen, mikä on urheilusoudussa helpottava ja liikeratoja monipuolistava tekijä.

– Siinä työ tehdään jalka- ja reisilihaksilla eikä pelkillä käsivarsilla, naiset kertovat.

Satalauta oli matkassa jo elokuussa 2009, kun Iku-Turson akat teki tähän asti uskaliaimman soutunsa, meren ylityksen. Matka Porkkalasta Tallinnaan aloitettiin aamuviideltä, kun meri oli tyynimmillään, ja Viron rannikolle päästiin seitsemän ja puolen tunnin soudun jälkeen.

– Mukanamme oli kaksi turvavenettä, jotka ohjasivat oikeaan suuntaan, niin että meidän tarvitsi vain soutaa. Matka eteni joutuisasti, kun aalto kuljetti, yhdistyksen puheenjohtaja Maija Lakka selittää.

Etukäteen eniten heitä hirvittivät poikkipäin vastaan kulkevat öljytankkerit, mutta ainoatakaan he eivät nähneet paitsi kaukana horisontissa.

– Ehkä ehdimme sopivasti pois ennen kuin niitä kulki tai sitten suurella merellä vain on tilaa kaikille, Maija Lakka arvelee.

Kotimatkan Satalauta ja soutajat seilasivat yhdessä suuremmalla laivalla ja nauttivat huimapäisen retkensä onnistumisesta.

– Halusimme Tallinnan-soudulla myös ottaa kantaa Itämeren puhtauden puolesta; Akat näyttivät, että hitaamminkin ehtii perille, he kertovat.