Sydänhämäläiset ja luontoharrastajat eri puolilta maata seurasivat neljän vuoden ajan ahkerasti Äimälässä pesineen Jukka-sääksen kevät- ja syysmuuttoja. Satelliittilähettimen ansiosta linnun sijainnista sekä lentonopeudesta ja -korkeudesta saatiin tarkat tiedot. Lähetin välitti tiedot kolmen päivän välein tutkijoille ja luonnontieteellisen keskusmuseon seurantasivulle.
Kalasääski palasi talvehtimisalueeltaan Kamerunista Pälkäneelle huhtikuun alussa. Satelliittilähetin välitti viimeiset tiedot 21.4. Sen jälkeen lähetin vaimeni.
Huhtikuun lopulla järvien jäät olivat sulaneet sen verran, että Jukka-sääksi pääsi kalastamaan rannoilla. Tutkijat epäilevät, että lintu on tarttunut kalaverkkoihin ja menehtynyt. Auringonvalosta virtansa saava lähetin on päätynyt pohjaan niin, ettei se enää lähetä tietoja. Toinen vaihtoehto on, että lähetin on rikottu, haudattu tai viety sellaiseen paikkaan, ettei se enää toimi.
Tutkijat toivoivat, että tuhansien eurojen arvoinen satelliittilähetin palautettaisiin vaikka nimettömänä Pohtiolammelle.
Kun satelliittiseurannassa olleita lintuja on aiemmin menetetty, lähettimiä on käyty hakemassa muun muassa Ukrainasta, Jäämeren saarelta, valkovenäläiseltä suolta ja marokkolaiselta aavikolta. Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei Sydän-Hämeen rannoille menehtyneen Jukka-sääksen lähetintä saada takaisin.
Ennen kohtalokasta kalareissuaan Jukka-sääksi ehti aloitella pesänkorjauspuuhat. Tykölänjärven tuntumassa lähellä Valkeakosken rajaa sijainnut pesä oli pudonnut talven aikana puun latvasta. Sääksi alkoi rakentaa uutta pesää samalle paikalle.
Kun pesä hiljeni, pesällä nähtiin reilu viikko myöhemmin toinen koiras. Sen sijaan Jukka-sääksestä ei saatu huhtikuun lopun jälkeen mitään havaintoja.
Uusi satelliittisääksi asustaa Hattulassa
Jukka-sääksen satelliittiseuranta oli sääksisäätiön, luonnontieteellisen keskusmuseon ja UMP:n yhteishanke. Lähetin asennettiin pälkäneläiskoiraalle, koska se pesi parinkymmenen kilometrin päässä Pohtiolammelta.
– Lintu vieraili kala-altailla vain muutamia kertoja vuodessa ennen muuttomatkaa sekä sen jälkeen. Muuten se kalasti järvillä, professori Pertti Saurola Luonnontieteellisestä keskusmuseosta sanoo.
Yhteistyökumppanit jatkavat satelliittiseurantaa uuden laitteiston ja linnun avulla. Hyvinkäältä lähtöisin olevalle, Hattulassa pesivälle koiraalle kiinnitettiin lähetin kesällä. Laite toimii toistaiseksi hyvin. Laajan yleisön tietoon seurannan tiedot jaetaan lähiviikkoina, kun lintu lähtee muuttomatkalle.
– Sääksinaaraat aloittavat muuton noin viikon päästä ja koiraat 10–12 päivää myöhemmin. Poikaset lähtevät muuttomatkalle viikko, puolitoista myöhemmin kuin koiraat, Jouko Alhainen kertoo.
Satelliittiseurantaan valitaan yksilö, joka antaa tutkijoille uutta tietoa lajin, jopa koko maailman tilasta.
– Indikaattorilajien avulla saadaan tietoa muuttuvista olosuhteista. Jos seurataan esimerkiksi ilmaston muutosta, kasvien tai hyönteisten muutokset ovat hitaita. Sen sijaan lokit tai kurjet kertovat muutoksesta nopeasti, sillä ne pakenevat ankeita olosuhteita sinne, missä riittää ravintoa. Jos talvehtimisalue siirtyy koko ajan pohjoisemmaksi, se kertoo ilmaston lämpenemisestä.
Kalasääski ei ole säämuuttaja, vaan tieto talvehtimisalueista ja muuttoaikatauluista on siirtynyt vuosituhansien aikana sukupolvelta toiselle. Kun poikaset lähtevät ensimmäistä kertaa matkaan, ne eivät tiedä mitään määränpäästä. Silti ne päätyvät samaan paikkaan kuin muutkin sääkset.
Sääksen pyydystys ei ole helppoa
Seurantaan haluttaisiin valita rengastettu yksilö, josta tiedettäisiin valmiiksi mahdollisimman paljon.
– Meillä on esimerkiksi elossa yksi kurki, jolta putosi lähetin 23 vuotta sitten. Jos sille saataisiin nyt uusi lähetin, saisimme päivitettyä tietoa siitä, miten muuttoreitti tai talvehtimisalue on muuttunut, Jouko Alhainen mainitsee esimerkkinä.
Aina lähetintä ei päästä asentamaan sille linnulle, jolle haluttaisiin.
– Lähettimen asennuksella ei voi häiritä linnun pesimäpuuhia, eikä stressata sitä muutenkaan. Lisäksi se olisi hyvä asentaa ajoissa ennen syksyä, että lintu ehtii tottua siihen ennen raskasta muuttoa.
Aikuisen sääksen pyydystäminen ei ole helppoa. Hattulan pesä oli kuudes paikka, jossa lähettimen asennusta yritettiin.
– Sopivasti härnäämällä sääksen saa kiinni kesällä, kun se vielä puolustaa reviiriään. Pesän tyhjennyttyä se ei enää tuhlaa voimiaan eikä vaaranna itseään tunkeilijoiden karkottamiseen, Jouko Alhainen kuvaa.
Sääksiprojektissa on mukana myös UPM. Se on tukenut hanketta ja hyödyntänyt siinä kertyvää tietoa. Metsäjätti on muun muassa laatinut ohjeet siitä, miten metsiä hoidetaan niin, että sääksen ja muiden petolintujen pesimäympäristöt säilyvät.
– Olemme myös kartoittaneet pesäpaikkoja ja rakentaneet yhtiön maille tekopesiä, ympäristöpäällikkö Sami Oksa kertoo.
Satelliittilähettimen lisäksi sääksiä on seurattu pesäkameran avulla. Hämeeseen asennettu pesäkamera ei ole välittänyt toivotunlaista kuvaa, sillä pesintä epäonnistui. Munista ei koskaan kuoriutunut poikasia, ja lopulta sääksipariskunta muutti kauemmas.
Kommentointi on suljettu.