– On iso huomion ja luottamuksen osoitus, että meille on annettu kaunis luonto. Olemme kaikki osaltamme vastuussa siitä, Jukka Nevala sanoo.
Hän on ekoteologi, yksi seurakunnallisen ympäristön- ja luonnonsuojelun tienraivaaja Suomessa. Ammatiltaan hän on Vantaan Hämeenkylän kirkkoherra ja lääninrovasti. Vapaa-aikojaan hän viettää kesämökillä Laitikkalassa, harrastaa valokuvausta ja kotimaanmatkailua.
Sana ekoteologia kuulostaa aluksi vieraalta – miten ympäristöarvot ja teologia liittyvät toisiinsa?
– Ekoteologia lähtee luomiskertomuksen alusta. Ihminen luotiin viljelemään ja varjelemaan luontoa, joka oli valmiina ennen ihmistä. Jumala puhuttelee meitä luodussaan, luonto välittää meille kauneudessaan tekijänsä sanomia, Jukka Nevala selittää.
Rukoukset pysähtyvät maisemaan
Jukka Nevala tekee jatkuvasti työtä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Hän tekee yhteistyötä erilaisten alan ammattilaisten kanssa
Jukka Nevalalta on ilmestynyt neljä ekoteologiaa käsittelevää teosta. Vihreä rukouskirja (2007), Vihreä rukousvaellus (2008) ja Vihreä sanakirja (2010) ja Tie valmis on (2011) ovat olleet niin suosittuja, että osa on jo loppuunmyyty.
Kaikki kirjat on kuvitettu Nevalan itsensä ottamillaan valokuvilla. Kuten hän itse sanoo, luontokuvilla on sekä hengellinen että terapeuttinen tehtävä.
– Luonnon ihmeet ovat Jumalan omaa kieltä, jota ihminen voi kuunnella katselamalla. Mutta kuvien kautta luonnon lähelle pääsevät myös sellaiset ihmiset, joille se esimerkiksi sairauden tai liikkumisvaikeuksien takia eivät muuten voi päästä kokemaan sitä, hän toteaa.
Nevala kuvaa harrastuksekseen, hän ei kilpaile kuvillaan mutta keväällä 2011 hän piti oman valokuvanäyttelyn Helsingissä Sanomatalon Käytävägalleriassa. Luontokuvien joukossa oli Laitikkalan maisemia, muun muassa koivikko, joka oli kuvattu kaikkina neljänä vuodenaikana.
– Tavoitteeni on vangita kuviin jokin hetki luonnosta, hän selittää.
Oikeaan hetkeen osuminen on usein työn takana. Nevala hymähtää, että joka kuvassa täytyy olla yksi kolmasosa sattumaa, että siitä tulee hyvä. Hän käyttää kameraansa eri valaistuksissa, eri vuorokauden aikoina.
Esimerkiksi Tie valmis on -kirjan kuvituksena on käytetty paljon talvikuvia, joissa erityisesti valon ja hämärän, udun ja kirkkauden vaihtelu puhuttelee katsojaa. Rukoukset ikään kuin pysäytetään maailmaan.
Katekismuskristillisyyttä
Jukka Nevalan vanhemmat ostivat 1960-luvulta Laitikkalasta kesäasunnon. Siitä asti Pälkäne on ollut hänen omaa maisemaansa, sisäistä ja kameralla tallennettua.
– Olen oppinut ihailemaan pälkäneläistä elämäntapaa, hän sanoo.
1970-luvun puolivälissä Jukka Nevala keräsi Pälkäneeltä kirkollista perinnettä, tietoa siitä, miten kirkollinen tapakulttuuri eli paikallisessa arjessa. Silloisten oppaidensa kautta hän tutustui juurevien, vakaasti elävien pälkäneläisten ajatteluun. Haastateltavien joukossa olivat muun muassa Kaisa Mustala ja Elli Turvanen Onkkaalasta ja Kalle Aaltonen Laitikkalasta.
– Sanoisin, että se oli katekismuskristillisyyttä; kestävää ja tasapainoista elämänhallintaa, huumoria vahvasti mukana. Mutta sellainen henki oli, ettei kaikkien tuulien mukana mennä, Nevala kuvailee.
Hän on myös pitänyt oman seurakuntansa rippikoululeirejä aikoinaan Mallasmäessä ja myöhemmin Seitsyessä. Ensi sunnuntaina, 26.8. on Laitikkalan kirkkopyhä, ja Jukka Nevala saarnaa silloin Pälkäneen kirkossa.
Luonto vastaa niin kuin kokee
Jukka Nevala sanoo, että ihmisen kulutuskäyttäytyminen on kannanotto.
– Jeesus opetti, että kun kohtasi yhden kärsivän ja auttoi tätä, auttoi koko maailman hätää. Sama ajatus pätee luonnon suojelemisessa: yksikin luontoa säästävä valinta esimerkiksi ostoksia tehdessä on teko koko luonnon puolesta, hän muistuttaa.
Hän huomauttaa, että ihminen ei aina tiedä, mikä mihinkin johtaa. Ilmaston lämpeneminen on esimerkki siitä, että ihminen ei hallitse omaa elämäänsä eikä globaaleja prosesseja. Jatkuvassa tuottavuuden kasvun tavoittelussa ei oleta huomioon luonnon lainalaisuuksia, jotka kuitenkin sanelevat todelliset rajat elämän mahdollisuuksille maapallolla.
– Luonto vastaa siihen, mitä se kokee. Näemme itse, miten ahneus ja itsekkyys tulevat ihmistä vastaan myös luonnon kohtelussa, Nevala viittaa jatkuvasti kasvaviin ympäristöongelmiin.
– Kaiken tämän, jokaisen kukan ja lumihiutaleenkin on joku suunnitellut ja tehnyt. Jos kieltää Luojan olemassaolon, se on sama kuin sanoisi, että vaikkapa tätä pöytää tässä edessäni ei ole kukaan tehnyt. Se on vain jostakin tähän tullut, hän vertaa.
Kristityn on muistettava perustehtävänsä maapallolla. Viljely ja varjelu tarkoittavat vastuuta.
– Seurakunta on yhteisö, jossa yhteen kuulumisen tunne vahvistaa tunnetta yhteisestä vastuusta ja mahdollisuuksista. Siksi on tärkeää, että seurakunnissa teemme riittävästi ympäristönsuojelutyötä ja ympäristöä suojelevia ratkaisuja, Jukka Nevala muistuttaa.
