Miten paljon lisätehoja poliisivoimista voidaan enää kaivaa laitoksia yhdistelemällä? Poliisilla kun on ilmeisesti jo nyt mitä suurimmassa määrin siirretty väkeä hallinnosta ja tiedottamisesta kenttätyöhön.
Nykyiselläänkin puheluihin paikallisella – anteeksi, lähimmällä – poliisiasemalla vastataan enää harvoin, ja esimerkiksi poliisihallituksen tiedottamista passiasioissa ei oikein voi ymmärtää mitenkään muuten kuin sen kautta, että kaikki kynnelle kykenevät paiskivat ”oikeita töitä”.
Mitenkähän jatkossa, jos päättäjät allekirjoittavat esityksen Pirkanmaan ja Keski-Suomen poliisilaitosten yhdistämisestä jättimäiseksi ”Keski-Maan” poliisilaitokseksi?
Joskus asiat tapahtuvat täysin yllättäen, kuin örkkien hyökkäys J.R.R. Tolkienin kirjassa. Näin kävi esimerkiksi tämän vuoden kesäkuussa. Tuolloin nimittäin umpeutui lisäaika, jonka EU:n jäsenvaltiot olivat saaneet passiasetusmuutokseen, joka vaatii lapselle oman passin.
Yllätyksettömän – tai entistä yllätyksellisemmän – tilanteesta kuitenkin tekee se, että kyseessä oli kolmen vuoden siirtymäaika, jonka umpeutumisajankohta oli siis kaiketi tiedossa jo vuonna 2009. Poliisihallitus päätti lopulta putkauttaa tämän vuoden juhannuksen tienoissa tiedonannon, jonka mukaan 25.6. lähtien lapset eivät enää voi matkustaa vanhempiensa passien turvin.
Näin siis vajaa reilu viikko ennen heinäkuun ja varsinaisen lomakauden alkua. Pinteeseen jääneet lupapalveluiden työntekijät tuskin kiittivät valtakunnan ylempien tahojen onnistuneita tiedotuslinjauksia. Tuskin sitä tekivät myöskään asiakkaat, jotka tiedon saatuaan jonottivat eri puolilla Suomea luukulle pääsyä pahimmillaan viittäkin tuntia työaikana lasten kanssa.
”Tilaamanne lupa-asiakirja on saapunut”. Viikko tilaamisen ja pari päivää tuon saapumisilmoituksen jälkeen poliisihallitus tiedottaa, että Suomen passin ulkoasu muuttuukin tulevaisuudessa. Oikeastaan kyse on hyvinkin lähitulevaisuudesta, sillä poliisihallitus kertoo muutoksen käynnistyvän kaksi päivää tiedotteen julkaisemisen jälkeen. ”Kaikkien passityyppien tietosivujen ja viisumisivujen värit ja kuviointi muuttuvat, ja passikirjoihin lisätään muutamia uusia turvatekijöitä”.
Olisihan se ollut kiva saada samalla rahalla ”se turvallisempi ja uudempi” passi, kun ei hankinnalla mikään kiirekään ollut. Asia pitäisikin kai ottaa keräilijänäkökulmasta ja ajatella, että sain kuin sainkin viimeisen painoksen keräilyharvinaisuudeksi muuttuneesta tuotteesta.
Sinänsähän on melko sama, minkä värisen tai mallisen läpyskän käyttöönsä saa, mutta jotenkin ennakoinnista muistuttelu etusormea heristellen menettää uskottavuuttaan, jos heristäjän oma ennakointikyky on olematonta. Jo hyvissä ajoin keväällä meitä potentiaalisia passinhakijoita nimittäin kehotettiin olemaan hyvissä ajoin liikkeellä, koska kesällä saattaa olla tiedossa ruuhkia. Näistä tulevista muutoksista ei silloin juolahtanut mieleen pukahtaakaan. Jokunen kesän ruuhkahuippu olisi silti saattanut jäädä nähtyä pienemmäksi lupapalveluiden väen ja asiakkaiden iloksi.
Aikaa passin hakemiselle on syytäkin varata, sillä kyseessä on oikeastaan melkoinen taitolaji, kun ottaa kaikki osapuolet huomioon. Esimerkiksi käy valokuva, joka ei saa olla yli puoli vuotta vanha: kuvissa ei saa hymyillä, pää ei saa olla vinossa, silmälasien linssit eivät saa heijastella ja kaikki pitää muutenkin olla toistakymmentäsivuisen ohjekirjan mukaisesti tiptop. Jos kuva ei kelpaa, ruljanssin passijonoineen saa ottaa uusiksi. Kaikki tekevät kuitenkin parhaansa, ja lopputulos onkin hyvä – juuri sellainen, no passikuvan näköinen.
Nyt tarvitsee enää toivoa, että ulkomailla hellytään myöntämään maahantulolupa näinkin tylynnäköiselle kaverille. Jonnekinhan sen passin kanssa on kumminkin pakko lähteä, kun sellainen on tullut hankittua.
Jaa niin, mihin ihmeeseen minä sen passin muuten laitoinkaan…?
