Hallitusohjelmaan on kirjattu: ”Hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta muodostuu luonnollisista työssäkäyntialueista ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vastaavasti vaativia sosiaalihuollon palveluja lukuun ottamatta.” …”Uudistusta ohjaavassa lainsäädännössä otetaan käyttöön kuntauudistusta edistäviä välineitä. Tavoitteena on mm. poistaa lainsäädännöstä sekä kuntatalouden rahoitusjärjestelmistä kuntaliitoksia vaikeuttavat tekijät.”
Simo Arran kirjoitukseen on moni hallituspuolueiden kuntapäättäjä ottanut kipakasti kantaa. Kirjoittajat ovat tyrmänneet kuntien pakkoliitokset. Samaan aikaan eduskunnassa valmistellaan lakeja, joilla tehdään kyseinen kuntauudistus. Liitoksia ei tehdä pakolla, mutta talouden rukkaaminen valtion taholta ja omituisten vahvan kunnan kriteerien asettaminen on tehokas tapa saada nykymuotoiset kunnat ahtaalle.
Tavallinen tallaaja ja politiikkaa seurannutkin kansalainen on ymmällään. Jos siis maan eduskunta säätää lait, joilla tehdään luonnollisista työssäkäyntialueista muodostuvia vahvoja peruskuntia (tässä tapauksessa Suur-Tampere), mikä on kuntapäättäjien rooli uudistuksessa. Millä tavalla äänestäjä voi kunnallisvaaleissa antaa signaalin, että ei hyväksy nykyhallituksen ajamaa kuntauudistusta?
Kansa on demokraattisesti valinnut eduskuntaan edustajat. Demokratiaa kunnioittaen valittiin maan hallitus. Nyt kyseinen hallitus toteuttaa sitä, mihin äänestäjät heidät valtuutti. Mielestäni on vähintäänkin ihmeellistä, kuinka hallituspuolueiden kuntapäättäjät nyt kiemurtelevat hallitusohjelman tavoitteista.
Tulevien kuntapäättäjien tärkein tehtävä on huolehtia siitä, että uudistuksen rajut vaikutukset jäävät mahdollisimman lieviksi pienelle ihmiselle.
Hanna Holma
valtuutettu (kesk.)
