Tanner jyskyy. Vankat kaviot hakevat tukea kivisestä ja juurakkoisesta maasta. Raskas metsävaunu keinahtelee puolelta toiselle kumpuilevassa maastossa, tellingit ja riimut kilahtelevat. Oksat ja kävyt rasahtelevat. Vain hevosten huohotus peittyy apumoottorin prätkätyksen alle.
Åfeltin työhevosista hevosmetsuri Peter Ekholmin ja hänen työtoverinsa Ardenneri-hevoset Sallina ja Tarsan ajavat puuta uhanalaisesta lehmuslehdosta. Molemmat, sekä työhevoset että lehmuslehdot ovat ainutlaatuisia, ja erityisesti jälkimmäinen tarvitsee kipeästi edellisten apua. Vaikka hevoskaksikko metsävaunuineen ja korjuukourineen painaa 3,6 tonnia, jää se alle puoleen metsätraktorin painosta. Kun puiden kaato on vielä tehty miesvoimalla monitoimikoneen sijasta, säästyy luonto monelta kolhulta.
Ikaalilainen Ekholm lähti reissuhommiin pari viikkoa aikaisemmin, ja Sallina-tamma ja Tarsan-ruuna saapuivat viikoksi puunkorjuuseen Matinojan Vehkamurtoon. Ekmanin mukaan hevoset ovat lujilla vaativassa maastossa.
– Hevosten itseluottamus pitää rakentaa joka päivä uudelleen. Työ täytyy aloittaa helpoilla hommilla ja rasitusta kasvatetaan pikkuhiljaa, Ekholm kertoo.
Hevonen tarvitsee hyvän pään
Sisarukset, 10-vuotias Sallina ja 9-vuotias Tarsan ovat parhaassa työiässä. Heillä on takanaan tuhat työtuntia koulutusta. Pohjaa on haettu pienestä pitäen, aluksi ”höpöhöpö-hommissa” perinnetapahtumissa ja reen kanssa. Sittemmin hevoset totutetaan metsävaunun ja moottorin ääniin. Kesäkelillä työjuhdat kuskaavat kahdeksan kuormaa päivässä, talvella luonnistuu jopa 11–14 kuormaa ajomatkasta riippuen. Lähes tonnin painoiset hepat vetävät kyydissään 4–6 tonnin kuormaa.
– Hevosella pitää olla niin sanotusti hyvä pää. Sen pitää sietää moottorin ääntä, sekä korjuusta ja metsävaunusta syntyvää kilinää ja kolinaa vauhkoontumatta. Raskas kuorma puristaa ja tiheä puusto ahdistaa välillä, mutta se pitää oppia kestämään. Ajajan vastuulla on huolehtia, etteivät hevoset rasitu liikaa. Harjoitusaikana vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, Ekholm kertoo.
Ardennerit on tuotu Ruotsista ja ne ovat perusluonteeltaan rauhallisia, mutta lujatahtoisia. Ekholmin mukaan Sallina on pomo ja sillä on takanaan varsinainen tamma-aamu oikkuineen.
– Työtä pitää olla tasaisesti. Liian pitkän tauon jälkeen hevosia ei huvitakaan. Sitten ojennetaan aisaparia ja koetellaan isännän hermoja, Ekman hymähtää.
Hevosmetsurit ovat varsin kysyttyjä puistometsissä ja saaristoalueilla. Ekmanin työmaatkin ulottuvat Torniosta Nauvoon ja ensimmäistä kertaa mies on joutunut kieltäytymään töistä ajan puutteen vuoksi.
Kun mies purkaa vaunukuormaa, Sallina ja Tarsan ottavat torkut seisaallaan. Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen hevoset vetäytyvät ansaitulle levolle heitä varten tehtyyn aitauksen pellon pientareelle.
