Vehoniemen Automuseon mopoilta: Mopoauton mytty havahdutti liikenneturvallisuuteen

Muovikuori ei paljon suojaa

 

Jorma Jussila esitteli, millaista jälkeä syntyy, kun mopoautolla osuu hieman pylvääseen. Viritetyllä autolla jälki voisi olla tuhoisampaa.

Vehoniemen Automuseolla jatkettiin keskiviikkona viime syksynä aloitettuja mopojen kokoontumisajoja. Tällä kertaa teemana oli liikenneturvallisuus – mutta paikalla ei ollut poliisia, joka viime syksynä säikäytti jotkut vauhdilla paikalle karauttaneet kuskit.

Liikenneturvallisuuteen havahdutettiin mopoauton mytyllä. Kolaroitu mopoauto oli lainassa Pirkkalan Autovahinkokeskuksesta.

– Ruttutukussa kerrottiin, että pari kuukautta autolla ajanut tyttö oli lipsauttanut pylvästä päin, Jorma ”Jommu” Jussila esitteli autoa, jonka tuulilasi oli pirstaleina ja toinen kylki säleinä.

Takaikkunaan oli merkitty, ettei autoa kaupiteltu korjattavaksi, vaan purkuosiksi.

– Voi vain kuvitella, millaista jälki olisi, jos auto olisi viritetty ja olisi ajanut nasta laudassa ulos, Jussila sanoi.

 

Huvi- ja hyötyajoa

Alumiinirunkoinen ja muovikuorinen mopoauto antaa hieman valheellisen turvallisuuden tunteen. Ympärillä ei kuitenkaan ole samanlaista suojaa kuin oikeassa autossa.

Mopoautojen onnettomuudet ovat lisääntyneet samalla kun uudenlainen kulkupeli on yleistynyt. Viime vuonna uusia mopoautoja rekisteröitiin 1300. Pirkanmaalla mopoautoja hankitaan Uudenmaan jälkeen toiseksi eniten. Vuonna 2011 maakuntaan rekisteröitiin 250 uutta mopoautoa.

Marianne Aro aikoo kulkea mopoautolla, kunnes pääsee oikean auton rattiin.

Vielä muutama vuosi sitten mopoauto oli muun muassa kiekkojunnujen erikoisuus. Isät säästyivät jokapäiväiseltä kuskaamiselta, kun hankkivat pojille mopoauton. Sen kyytiin sopii varustekassi ja sillä pärjää myös syksyn sateilla sekä talven tuiskuilla.

Nykyisin mopoautoilla ajetaan niin huvi- kuin hyötyajoakin.

– Oikeastaan joka päivä olen autolla liikkeellä. Viikonloppuisin ajelen töihin, iltaisin kavereiden kanssa, Pikkolassa asustava Marianne Aro kertoo.

16-vuotiaalla Arolla on ajokokemusta reilun vuoden verran. Hän selvisi ensimmäisestä talvestakin ilman vahinkoja.

– Ehdin hankkia kortin, kun siihen tarvittiin vain tietokonetesti. Nykyisin on myös teoriaa ja ajokokeet. Se on ehkä ihan hyvä, ettei joudu niin vihreänä rattiin, Aro miettii.

Monet mopoautoilijoiden isät ovat mananneet, kun kulkupelit eivät tahdo kestää suomalaista talvea. Marianne Aron Ligier Ixo on kuitenkin palvellut ja kestänyt säässä kuin säässä.

– Tuskin minun olisi tullut hankittua tavallista mopoa. Autossa on stereot ja kyytiin mahtuu kaveri ja vähän tavaraakin. Autossa ei kastu sateella, eikä tarvitse kypärää, Marianne Aro luettelee mopoauton etuja.

Hän uskoo ajelevansa mopoautolla kolmisen vuotta – eli siihen saakka kunnes pääsee oikean auton rattiin.

 

Mopoluola avaa

Vehoniemen mopoillan taustalla oli Automuseon lisäksi seurakunnan erikoisnuorisotyö ja 4H. Väkeä ei kertynyt viimevuotiseen malliin, vaikka Jommu Jussila kiersi mainostamassa tilaisuutta Kangasalan ja Sahalahden kouluilla.

Keskiviikkona kello 17 Suoraman seurakuntakeskuksen alakerrassa avaa seurakunnan erikoisnuorisotyön ja 4H:n yhteinen mopoluola.

Luolasta löytyy hitsausvälineitä myöten kaikki välineet mitä mopon tai mopoauton huoltoon ja korjaukseen tarvitsee. Mopoluolaan voi lähteä tuunaamaan myös pyörää tai vaikka rullalautaa.

4H pyöritti aikanaan mopokerhoa myös Kuhmalahdella.

– Nyt olen kysellyt, voisimmeko saada entisen kunnantalon autotallin mopokerhon tähän käyttöön, 4H:n toiminnanjohtaja Mikko Tahlo kertoo.

 

Yksi kommentti

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?