Elokuun illat ovat viilenneet, saaneet ylleen pimenevän harson. Keltaisessa Talossa kesätyttönä työskennellyt Anna Toivonen muistelee elokuuta ja valmistautuu opintojen jatkamiseen.
Kuva: Tuija Markkula
Koivut kellastuvat, kullankeltaisia peltoja puidaan. Ihmiset istuvat pöydän ääreen nauttimaan rapujuhlien tunnelmasta ja muista loppukesän illanvietoista tarjottavineen.
Omenapuiden runsas sato houkuttelee täyteläisellä tuoksullaan, ja innokkaat sienestäjät kerskuvat löydöillään. Pienet ja vähän isommatkin koululaiset ovat aloittaneet opintiensä ja mennä vilistävät kylänraitilla värikkäine reppuineen.
Kesä on ohi ja kylä on herännyt arkiseen aherrukseen ja päivärytmiinsä leppoisten lomakuukausien jälkeen.
Valoa pimeneviin iltoihin
Keltaisen Talo kesäkausi jatkuu vielä syyskuun loppuun asti, ja samalla talossa valmistaudutaan jo marraskuussa avattavan joulukaupan tuoksuihin ja tohinoihin.
Syksyn lähenemisen huomasi siitäkin, että Keltaisessa Talossa järjestettiin Ihanuuksien Poistopäivä elokuun viimeisenä lauantaina, ja tapahtuma sai osakseen suurta suosiota. Ihanat kesäkukka-astiat ja muut kesäiset esineet ja tekstiilit tekivät kauppansa hetkessä, ja emännän leipomat syysherkut maistuivat aarrelöytöjä tehneille asiakkaille.
Elokuun ensimmäisiin viikkoihin on mahtunut kuorman purkamisia enemmän kuin tarpeeksi. Kesätavaroiden ja mökkituliaisten tilalle on tullut suuri määrä kynttilöitä – niin pitkiä kuin pätkiäkin, tuikkuja ja näyttäviä ulkokynttilöitä, kynttilänjalkoja ja erilaisia lyhtyjä valaisemaan pimeneviä syysiltoja.
Kynttilöiden monipuolinen värivalikoima on omiaan tuomaan valoa kansalle, joka elää pimeydessä suurimman osan vuodesta.
Monta kokemusta ja muistoa rikkaampana
Kuva: Tuija Markkula
Heinäkuun vaihtuessa elokuuksi suurin osa kesätyöntekijöistä jätti hyvästit Keltaiselle Talolle ja valmistautuminen tulevaan lukuvuoteen kävi päivä päivältä ajankohtaisemmaksi.
Yksi tytöistä pakkasi tavaransa ja muutti Espanjaan lukio-opintojen perässä ja toiset jatkoivat elämäänsä täällä Pirkanmaan syleilyssä. Kesä oli livahtanut kuin sormien välistä, mutta lukuisat kokemukset ja haasteet rikastuttivat jokaisen kesätytön mieltä.
Omalla kohdallani kesä loppuu konkreettisesti syyskuun ensimmäisellä viikolla, kun Rauman Opettajankoulutuslaitos käynnistelee alkavaa lukuvuotta.
Kurssi-ilmoittautumiset hiipivät alitajuntaan kolmen kuukauden tauon jälkeen, Vanhan Rauman kahvilat odottavat juoruavia opiskelijatyttöjä ja Satakunnan Liikenne kaipailee yhtä uutta matkustajaa.
On taas aika sanoa hyvästit kotiseudulle, lapsuudenkavereille ja Keltaiselle Talolle. On aika kiittää teitä kaikkia, jotka teitte tästä kesästä aurinkoisen ilman sääherran suosimaa auringonpaistetta.
Lukuisat keskustelut ja positiiviset kohtaamiset Keltaisen Talon seinien sisäpuolella ja pihamaalla ovat painautuneet mieleeni, ja lähden täältä monta kokemusta rikkaampana.
Keltainen Talo ei vielä vaivu horrokseen eikä käperry talviuneen – Kinuski-koira ja talon emäntä Heli ovat valmiina vastaanottamaan asiakkaita syksyn kirpeinä viikonloppuinakin. Niin kuin muuttolinnut, niin mekin lähdemme. Kesätytöt jatkavat matkaansa.
Anna Toivonen
