Näin joet virtaavat

06.09.2012 08:07

On selvää, että toiset elämän tapahtumista liikuttavat yksilön ja yhteisön sydäntä enemmän kuin toiset. Suomalaisen elämän kohokohdat ja niihin liittyvä yleinen hössötys ovat nostaneet kulmakarvojani useampaankin otteeseen.

 

Syntymä. Lapsen syntyminen on kaunis asia, ja siitä tulevat vanhemmat jaksavat muistuttaa jokaiselle, joka edes katsekontaktia erehtyy vaihtamaan.

Miesten innostus yleensä laantuu viimeistään, kun jääkiekon SM-liiga pyörähtää käyntiin.

Suvun naisten keskuudessa lapsi säilyy suosittuna puheenaiheena niin kauan, kun naski säilyy söpönä vaippapyllynä.

 

Koulu. 1900-luvun alussa suomalaisten elämänmeno äityi erittäin konstikkaaksi. Tähän reagoitiin välittömästi: lapset raahattiin pois metsistä hirvieläimiä kiusaamasta, koulun penkille.

Nykyään laki velvoittaa lapsen istumaan koulussa yhdeksän vuotta. Lasten ylipainoisuus on lisääntynyt.

 

Wanhojen tanssit. Vanhat smokit, liinat ja rievut saivat jäädä, kun televisio paljasti suomalaisille, minkälaisissa leningeissä Yhdysvalloissa tanssahdellaan.

Nykyään parkettien partaveitsen kostyymin ja ehostuksen hinnaksi tulee helposti summa, joka on suurempi kuin kirjoittajan vaatekomeron vuosibudjetti.

 

Ylioppilasjuhlat. Kahden ja puolen vuoden ”intensiivisen” opiskelun kunniaksi opiskelija saa ostaa itselleen valkoisen lakin.

Osa ylioppilaista huomaa päässeensä MTV3:n loppukevennykseen kuohuviiniä juomaan ja ruotsinkielisiä yhteislauluja laulamaan. Perinne, jolta ammattikoulut ovat säästyneet.

 

Armeija. Paikka, jossa paatuneimmatkin epäisänmaalliset anarkistit oppivat vetämään käden lippaan, kun kello näyttää 19:17.

Sivariinkin saa mennä ja vankila on kolmas vaihtoehto.

 

Avioliitto. Suomalaisen miehen elämän päätepiste.

Suvun kyynikot alkavat viimeistään hääkakkua leikattaessa murehtia liiton kestävyyttä. Hurjimmat lyövät vetoa.

 

Avioero. Suosittu tapa reagoida lähestyvään vanhuuteen.

Jää köykäiseksi, jos liitossa ei ole lapsia. Median romantisoimat yksinhuoltajat saavat eniten sympatiapisteitä.

 

Työ. Suomalainen tekee töitä nivelet paukkuen ja verenmaku suussa. Tauolla nielaistaan possumunkki ja kaadetaan kahvi sellaisella vauhdilla kurkusta alas, että siinä ihan elimistö säikähtää ja kirosana suusta karkaa.

Illalla valitetaan närästystä, päänsärkyä ja painon nousua. Joissakin Etelä-Euroopan kriisivaltioissa työntekijät rentoutuvat viettämällä siestaa, mutta se vasta on ihmeellistä pelleilyä.

 

Irtisanominen. Ei hetkauta suomalaista tervaskantoa. Perheelle vakuutellaan, että kirves pysyy edelleen kädessä ja rahaa alkaa taas virrata, kunhan Herrat lopettavat juonittelunsa ahkeraa työmiestä kohtaan.

Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että tunteet sattuisivat kuumenemaan, niin lumihankeen saa jokamiehen oikeuden nojalla sukeltaa.

 

Eläke. Puoli vuosisataa ylirasituksen ja ylitöiden välillä tasapainottelua on taakse jäänyttä elämää, kun päivät täyttyvät bingosta, tansseista ja lomakeskuksista.

Eläkeläinen nauttii valtion myöntämän rahallisen avustuksen lisäksi siitä tunteesta, kun voi istua kahvilan terassilla maanantaiaamuna ilman, että ohikulkijat mulkoilevat paheksuvasti epäillen hänen oikeuttaan istua siinä, eikä töissä.

Lauri Mäkelä

 

Kommentointi on suljettu.