Valkeakosken sairaalassa yöllä päivystänyt lääkäri halusi lähettää verikokeisiin. Aluesairaalassa ei ole yöllä laboratoriota, joten piti poiketa seuraavana aamuna Kangasalan terveyskeskuksessa.
Lasikopissa tutkittiin lappua, johon tarvittavat tutkimukset oli merkitty. Neuvottiin painamaan sitä nappia, jota ei ohjeiden mukaan pidä painaa.
Numerotauluun syttyi heti oma numero. Näytepullojen äärellä istunut nainen ihmetteli, miksi painoin sitä nappia, jota ei pitänyt painaa. Sitten hän tutki hetken ruutuaan ja lähetti takaisin, koska ilman lähetettä ei näytteitä oteta.
Lasikopissa näpyteltiin konetta ja neuvottiin taas painamaan sitä nappia, jota ohjeiden mukaan ei pidä painaa.
Numerotaulu kutsui heti saman pöydän ja hoitajan äärelle. Nyt näytepullojen äärellä istunut nainen löysi ruudultaan hakemansa, ja alkoi täyttää purkkeja verellä.
Sitten piti istua odottamaan lääkäriä. Ainoa päivystäjä paikkasi itsensä loukanneita lapsia ja lähetti vaikeroivia mummoja sairaalaan.
Odotusaika ei silti ollut riittävän pitkä, sillä kun lääkäri kutsui sisälle, suuri osa näytteistä oli vielä tutkimatta. Terveyskeskuksessa ei ole enää omaa laboratoriota, vaan purkit oli kuskattu kaupunkiin.
Lääkäri tiesi, että jonkun toisen systeemin kautta tulokset saattaisi nähdä nopeammin. Kun haettuja tietoja ei löytynyt sieltäkään, hän lupasi soitella tulokset perään.
Isompien yksiköiden rakentajat, toimintojen keskittäjät ja järjestelmien suunnittelijat ovat tehneet kaikkensa, jotteivät terveyspalvelut toimisi. Mutta vastaanoton hoitajat ja päivystävät lääkärit tietävät, miten oikoa, jotta potilaat tulisi hoidettua.
Akuutissa hädässä toivoisi, että hoitavia käsiä olisi riittävästi. Ettei olisi käynyt niin, että työpaikat ja rahat ovat siirtyneet hoitotyöstä järjestelmien suunnitteluun ja hallintaan.
Vai onko tapahtunut sama kuin esimerkiksi lehtialalla: väkeä on ihan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta hienot järjestelmät ja uusi tekniikka eivät olekaan tehostaneet työtä, vaan pikemminkin päinvastoin.
Parikymmentä vuotta sitten palstoja liimailtiin mehiläisvahalla paperisiin sivupohjiin ja niiden väliin vedeltiin teippirullasta ohuita linjaviivoja. Toimituksessa ladottiin kunnankisojen tulosliuskoja ja faksista pursuneita avustajien juttuja.
Nykyisin kaikki tapahtuu tietokoneen ruudulla ja siirtyy netin välityksellä. Kaiken järjen mukaan työn pitäisi olla paljon leppoisampaa, kun aikaa ei mene enää turhaan käsityöhön. Mutta miksi tuntuu siltä, että arki muuttuu koko ajan hektisemmäksi?
Tekniikan säästämä aika hukkuu uusien järjestelmien käyttämiseen aivan kuten terveyskeskuksessakin.