Lakiuudistukset vapauttavat metsänomistajat pakollisesta metsänhoitomaksusta ja käsittelytapojen tiukasta säännöstelystä. Tulevilla lakimuutoksilla pyritään lisäämään palveluntarjoajien välistä kilpailua ja antamaan maanomistajille enemmän valinnanvapauksia metsän käsittelyyn. Metsäkentällä on varausta ilmassa, koska muutosten vaikutuksia omistajien käyttäytymiseen ei tiedetä.
Metsäpalveluyritys Innoforin toimitusjohtaja Erno Lehto tervehtii tulevia muutoksia ilolla.
– Tuleva metsälaki on iso edistysaskel. Eri menetelmiä voi tulevaisuudessa hyödyntää entistä paremmin, Lehto toteaa.
Innofor on tarjonnut omia vaihtoehtoja metsänkäsittelyyn jo viiden vuoden ajan Kangasalan linja-autoaseman yläkerrassa. Lehdon mukaan yrityksen opeilla pyritään nostamaan laadukkaan puutavaran määrää.
– Tunnemme erityisen hyvin erirakenteisen kasvatuksen mahdollisuudet, mutta metsän ja maanomistajan tilanne ratkaisevat käsittelytavan, Lehto huomauttaa
Kilpailu tekee puusta parempaa
Yläharvennukset kuuluvat olennaisena osana erirakenteiseen eli jatkuvaan kasvatustapaan. Yläharvennuksessa poistetaan ensin suurimmat ja huonokuntoisimmat puut, jolloin niiden alapuoliset puut lähtevät uuteen kasvuun.
– Tätä voidaan kutsua myös laatuharvennukseksi. Arvokasvu on huomattavinta kilpailuolosuhteissa kasvaneessa puukerroksessa, joka jää harvennuksen jälkeen metsään järeytymään. Nykyisessä alaharvennuksessa alempi latvuskerros kaadetaan kuitupuuksi, josta saa 15–20 euroa kuutiometriltä. Tukkipuusta saa kolminkertaisen tulon ja sitä syntyy alikasvoksesta, Lehto selvittää.
Lehto uskoo, että menetelmän kokonaistulot peittoavat perinteiset menetelmät, vaikka korjuukustannukset asettuvat johonkin harvennus- ja päätehakkuiden kustannusten väliin.
Eroon avohakkuista
Innoforin toimitusjohtajan mukaan erirakenteisuus syntyy luonnonmetsiin itsestään. Nykyisillä hoitotavoilla käsiteltyyn talousmetsään rakenteen joutuu luomaan, jos sellaisen haluaa. Erirakenteiskasvatuksessa pyritään luontaiseen uudistamiseen, jolloin metsään muodostuu eri-ikäisiä lehti- ja havupuukerroksia. Metsät hakataan yläharvennuksilla, jolloin säästytään pääsääntöisesti avohakkuilta ja niihin kuuluvilta istutuksilta.
– Menetelmässä hyödynnetään sitä, mitä ilmaiseksi saadaan. Kun metsä uudistuu altapäin, ei välttämättä tarvita avohakkuita ja kalliita istutuksia, Lehto toteaa.
Siirtymävaihe jatkuvaan kasvatukseen on hankalinta vanhoissa kuusikoissa, joissa alin metsäkerros on kuihtunut pois.
– Alueella voidaan tehdä esimerkiksi pienaukkohakkuita, ja lähteä sitä kautta hakemaan toisenlaista rakennetta, jos omistaja haluaa säilyttää metsäpeiton.
Talous ratkaisee
Lehdon mukaan erirakenteisuus ei edusta ainoastaan ”vihreitä arvoja”, vaan suurin osa heidän asiakkaistaan hakee nimenomaan parasta pitkän aikavälin tuottoa, vaikka toki virkistysmahdollisuudetkin kiinnostavat. Innofor taas on perustettu tarjoamaan vaihtoehtoja.
– Mikään tutkimustieto ei osoita, että avohakkuu olisi kaikkein tuottavin vaihtoehto, Lehto korostaa.
Erirakenteisen kasvatuksen taloutta sen sijaan on Lehdon mukaan tutkittu runsaasti ja hän viittaa Joensuun yliopiston tutkimuksiin, koealamittauksiin 1980–1990-luvuilla, sekä kasvumalleihin, jotka on tehty Valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) mittausten perusteella 1950-luvulla.
Jatkuvaa kasvatusmenetelmää on pystytty hyödyntämään aiemminkin, mutta tuleva lakimuutos helpottaa toimintamahdollisuuksia. Innofor oli muuten ainoana yksityisenä organisaationa UPM:n lisäksi mukana lain esivalmistelussa. Monimuotoisuustyöryhmän tavoitteet kirjattiin, mutta jokin jää kuitenkin kaivertamaan uuden lain valmistelussa.
– Merkillistä, ettei lakityöryhmässä ole ketään taloustutkijaa. Vaikka tuleva metsälaki parantaakin erirakenteisen metsän kasvatusmahdollisuuksia, muutokset eivät salli taloudellista maksimia, Lehto hämmästelee lain jatkovaiheita.
– Kun on 50 vuotta ajettu läpi tiettyä ajatusta, on vaikea vaihtaa katsantokantaa. Palvelua ei kuitenkaan saa sanella, vaan ihmisille pitää jättää vaihtoehtoja valita itse. Todennäköisesti vanha metsänhoitokulttuuri heijastuu vielä vuosia eteenpäin, mutta me haluamme tarjota vaihtoehdon. Metsäala on kaiken kaikkiaan murroksessa ja haasteita tulee riittämään kaikille, Lehto toteaa.
Vapaus lisää myös vastuuta
Mhy:ssä pelätään metsänhoidon rappeutumista
Metsänhoitoyhdistys (Mhy) Roineen konttorissa lakimuutosta odotetaan varautuneena, mutta omaan asiantuntijuuteen luottaen. Eri metsäorganisaatioiden välille syntyy uudenlainen kilpailutilanne, jos veroluonteinen metsänhoitomaksu poistuu ja metsänhoitoyhdistykseen kuulumisesta tulee vapaaehtoista. Samoihin aikoihin lainlaatijat löysäävät metsän käsittelytapojen sääntelyä.
Metsänhoitomaksun vuoksi mhy:llä on ollut erityisasema metsänomistajien keskuudessa, mutta toiminnanjohtaja Pekka Jaatisen mukaan metsänomistajien etu on nyt vaarassa. Jaatinen pelkää maanomistajien harhautumista eri palveluntarjoajien ristimarkkinoinnissa.
– Mhy on nimenomaan metsänomistajien edunvalvoja. Meidän yhdistyksemme jäsenillä ei ole hätää, mutta muut jäävät markkinavoimien armoille. Useat toimijat hakevat nyt kontakteja metsänomistajiin tarjoten yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista, Mhy Roineen toiminnanjohtaja toteaa.
– Metsänhoitoyhdistysten vastuu metsien hoidosta kasvaa entisestään. Joku voi kuvitella, että nyt voi löysätä, koska metsien kasvu ylittää niiden hakkuut, mutta se on harhaa. Kasvu on saatu aikaan säännöllisellä hoidolla, jota täytyy jatkaa tulevaisuudessakin, Jaatinen huomauttaa.
Jaatisen mukaan 1990-luvulla löysättiin uudistamisvelvoitetta ja sen satoa näkee edelleen metsissä.
Vaikutukset näkyvät myöhään
Jatkuvaan kasvatukseen Jaatinen suhtautuu varauksella.
– Nykylaki antaa metsänomistajalle laajat mahdollisuudet käyttää metsää miten haluaa, joista jatkuva kasvatus on yksi vaihtoehto. Kynnys voi olla nyt matala muuttaa metsän käsittelyä. Arvokäsitys saattaa muuttua, jos metsänomistaja huomaa jäävänsä maksupuolelle, Jaatinen arvioi.
Jaatisen mukaan jatkuva kasvatus oli menetelmänä vielä 1930-luvulla aika yleinen, kun metsistä kaadettiin myyntipuuta hevospelillä lopun puuston jäädessä kasvamaan.
Kuusikkoa, jossa on kolme eri latvuskerrosta, on vaikea käsitellä järkevästi. Tuloksia nähdään vasta 10–20 vuoden kuluttua ja silloin on ikävä todeta 20 hehtaarin alueesta, että pieleen meni, Jaatinen toteaa.
Suomen metsät
- Suomen maapinta-alasta 70 prosenttia on metsää.
- Metsäpinta-alan suhteellisella osuudella mitattuna Suomi on Euroopan metsäisin maa.
- Metsämaata on 20,3 miljoonaa hehtaaria, josta yksityiset maanomistajat omistavat 61 %.
- 2 100 miljoonan kuutiometrin metsävaranto kasvaa jatkuvasti.
- Suomen puuvarat ovat Euroopan viidenneksi suurimmat Venäjän, Ranskan, Ruotsin ja Saksan jälkeen.
- 13 prosenttia metsistämme on suojeltu tai rajoitetussa metsätalouskäytössä. Osuus on Euroopan maista korkein.
Lähde: maa- ja metsätalousministeriö
