Kun Haltian Torpan ikkunoita takavuosina uusittiin, ei kukaan huomannut varustaa niitä suojakaltereilla. Niinpä alkuperäisistä raameistaan ulos kasvanut kuulakisa oli heittolajien lisääntyessä ja kaaripituuksien kasvaessa välttämätöntä siirtää väljemmille areenoille.
Maailmanhistorian kenties ensimmäinen Iactoquattrathlon eli heittolajien neliottelu järjestettiin tarkoitukseen hyvin sopivalla Luopioisten urheilukentällä 16.9., leppoisan sunnuntai-iltapäivärupeaman kuluessa.
Ulkoiluun sopiva raikas syyssää oli houkutellut paikalle runsaan osallistujajoukon ja lähes yhtä suuren joukon innokkaita katsojia ja kannustajia. Puffetin runsas tarjonta piti huolen siitä, että energiat riittivät pitkässä kisapuhteessa, niin osallistujilla kuin katsojillakin.
Kisan järjestäjänä toimi Ollin Atleetit, jolle asiantuntija- ja teknistä apua tarjosi Haltian Kuulamörssärit.
Tuttuun tapaan kisa järjestettiin joukkuekisana. Kolmihenkisiä joukkueita ilmoittautui mukaan peräti yhdeksän, mikä asetti paineen alle koko kisaorganisaation. Niinpä monet vain katsojiksi tulleet huomasivatkin yllättäen joutuneensa tarttumaan kiinni mitan päähän tai kirjaamaan ylös tuloksia.
Joukkueissa puolestaan oli hyvin edustettuna kaikki ikäluokat nuorista kokeneempiin, ja lisäksi kiitettävästi molemmat sukupuolet. Lajeina olivat tutut kuula, kiekko, keihäs ja moukari. Huomattakoon että kaikki kisasivat joukkueen koostumuksesta riippumatta tasapuolisesti samassa sarjassa. Naiset saivat toki heittää hiukan kevyemmillä välineillä.
Järjestäjät olivat etukäteen huolissaan moukarinheiton sujumisesta, mutta aivan turhaan. Heitot tömähtelivät monenlaisesta pyörähtämis- ja heittotekniikasta huolimatta yleensä sektoriin ja mitan pituus riitti sopivasti pisimpienkin heittojen kirjaamiseen.
Häkki takasi katsojien turvallisuuden niin moukarissa kuin kiekonheitossakin. Urheiluun kuuluvaa dramatiikkaakin silti saatiin, kun moukarin varsi ei kestänyt suurta rasitusta ja katkesi kesken kisan.
Kisaan saatiin hieman yllättäen myös kansainvälistä väriä, kun paikallisten ”atleettien” lisäksi ottelijoiden joukossa nähtiin kisaajia täkäläisittäin niinkin harvinaisista maista kuin Ukraina ja Unkari.
Martón Golubov oli tyylistä päätellen ”vanha tekijä”, mutta Edem Abduraimov ja Ibraim Chachly kertoivat harrastaneensa kouluaikoinaan lähinnä painia ja nyrkkeilyä, heittolajit olivat heille uudempi kokemus.
Hyvällä peruskunnolla, rennolla tyylillä ja hiukan myös oikealla joukkuevalinnalla he menestyivät ensikertalaisiksi kuitenkin kisassa erinomaisen hyvin.
Reko Käenniemi paras kaikissa lajeissa
Kisa oli kärkijoukkueen osalta selvä, joskaan ei täysin ylivoimainen. Reko Käenniemi voitti kaikki lajit (kuula: 14,26, keihäs: 49,31, kiekko: 36,6, moukari: 48,89), eikä voittajajoukkueesta ollut epäselvyyttä.
Team Ukrainan kannoilla käytiin tiukkaa kisaa seuraavista sijoista, ja sijoitukset vaihtelivat kisan kuluessa.
Nuorten miesten joukkue (Team Kuki) yllätti kenties kaikki muut paitsi itsensä tasaisen kovalla suorituksellaan. Kisan tiukkuutta osoittanee se, että tulokset voitiin lopullisesti vahvistaa vasta kisan jälkeen suoritetussa tarkistuslaskennassa.
Kisan onnistumista kuvastanee puolestaan se, että protesteja ei ole jätetty – ei ainakaan vielä.
Olli Käenniemi viihtyi häkissä
Reko Käenniemen neljän lajin yhteistulos 149,06 metriä oli lähes 30 metriä parempi kuin toiseksi parhaan yhteistuloksen heittäneellä Pauli Luhtajärvellä. Luhtajärvi Käenniemen jälkeen oli toinen keihäässä (43,25) ja kiekossa (30,36).
Yhteistuloksessa kolmanneksi heittänyt Simo Lyytikäinen oli toiseksi paras kuularingissä (13,72 metriä). Ollin atleettien isä Olli Käenniemi kiskaisi toiseksi kovimman moukarikaaren (38,21 metriä) ja kolmanneksi pisimmän kiekkokaaren (30,02 metriä).
P.Toivari
