Tammervoima Oy on hakenut ympäristölupaa jätteenpolttoon 66 MW:n kattilalaitoksessa.
Jätteenpolttolaitoksesta on vuosien mittaan keskusteltu julkisuudessa paljon. Kansalaiset ovat jopa saaneet esittää sopiviksi katsomiaan sijaintipaikkoja polttolaitokselle. Hankkeesta on myös laadittu ympäristövaikutusten arviointi, jonka YVA ry. palkitsi laadukkaana.
Kaiken tämän jälkeen tuntuu kummalliselta, miten niukasti Tammervoima Oy tiedotti ympäristöluvan hakemisesta. Oliko tarkoituskin, että mahdollisimman harva huomaisi lupaprosessin – viime kädessä ainoan todellisen vaikutuskanavan – tulleen ajankohtaiseksi?
Lupahakemuksen asiakirjat olivat nähtävillä vain Tampereen kaupungin ja Kangasalan kunnan ilmoitustauluilla kuukauden ajan 17.8.–17.9. Lupahakemuksesta tiedotettiin Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston sekä Tammervoiman nettisivuilla lyhyellä ilmoituksella, jossa ei ollut liitteenä varsinaista lupahakemusta eikä muita taustamateriaaleja.
Tämänkaltainen ”tiedottaminen” johtaa siihen, että ympäristölupahakemus jää pimentoon lähes kaikilta. Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ja Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys saivat tiedon lupahakemuksesta sattuman kaupalla hetkeä ennen muistutusten jättämisen eräpäivää. Todennäköisesti monella muullakin olisi ollut sanansa sanottavana.
Tammervoima Oy:n ympäristölupahakemuksesta olisi pitänyt tiedottaa näkyvästi paikallismediassa. Lisäksi lupaprosessin käynnistymisestä olisi tullut ilmoittaa (kirjeitse tai sähköpostitse) niille tahoille, jotka olivat antaneet hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnista mielipiteitä ja lausuntoja.
Jätteenpolton ongelmat kiteytyvät siihen, että suurinvestointi massapolttolaitokseen vie edellytykset jätteen synnyn ehkäisyltä ja kierrätyksen tehostamiselta. Lisäksi jätteenpoltossa syntyy suuret määrät ongelmallista tuhkaa. Lupahakemuksen mukaan tuhkan käyttömahdollisuuksia ollaan selvittämässä. On merkillistä, että vielä ympäristölupaa haettaessa näin keskeinen kysymys on avoinna.
Olennainen muutos aikaisempaan suunnitteluun nähden on, että jätteiden tukipolttoaineeksi ehdotetaan nyt kevyttä polttoöljyä. Alun perin tukipolttoaineena piti käyttää biokaasua. Biokaasutus olisi erinomainen tapa hyödyntää biohajoavaa jätettä. Öljyn käyttö tukipolttoaineena tekee jätteen poltosta entistä enemmän uusiutumattomiin energianlähteisiin perustuvaa; itse jätehän jo sinänsä on suurelta osin muovia eli öljystä peräisin.
Jätteen massapoltossa on kyse ensisijaisesti jätteen hävittämisestä ja toissijaisesti energiantuotannosta. Tuotetusta lämmöstä vain noin viidennes voidaan käyttää korvaamaan olemassa olevaa lämmöntuotantoa. Loppuosa lämmöntuotannosta on turhaa. Massapolttoa parempi vaihtoehto olisi rinnakkaispolttolaitos, jossa pystyttäisiin vastaamaan joustavammin sekä jätteen synnyssä että energiankulutuksessa tapahtuviin muutoksiin.
Anni Kytömäki
aluesihteeri, Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.
Minna Santaoja
hallituksen jäsen, Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry.
