Kanttoriperhe: Ritva ja Matti Huomo täyttivät tasakymmeniä melkein yhtä aikaa

Juhla on kanttorin työtä

Pöytätenniksen pelaaminen on rentouttava harrastus, mutta siitä on myös ammatillista hyötyä. Ritva ja Matti Huomo ovat harrastaneet lajia vuosien varrella, mutta Matin syntymäpäivälahjaksi hankittiin oikea pelipöytä.

Pälkäneen kanttori Ritva Huomo täytti 50 vuotta elokuun alussa ja hänen puolisonsa, Kangasalan kanttori Matti Huomo 60 vuotta heinäkuun lopulla. Juhlat vietettiin melko vähin elein; Ritva Huomo siirsi jopa palkallista vapaapäiväänsä, koska merkkipäivä osui rippileiriviikolle, ja juhli vain perhepiirissä.

– Ajattelin, että jotain haluan silti järjestää myös seurakuntalaisille ja kaikille ystäville. Musiikkitilaisuus tuntui sopivalta, ei mikään konsertti, vaan sellainen hetki, jossa lauletaan yhdessä, Ritva Huomo kertoo.

Ensi sunnuntaina, Mikkelinpäivänä vietetään seurakuntatalolla laulujuhlaa, jossa kanttoreita voi tavata.

– Laulu yhdistää ja voimaannuttaa, sen kautta olemme saaneet monet ystävät, sanoo vuodesta 1988 Pälkäneen seurakuntaa palvellut Ritva Huomo.

 

Käsillä tekeminen sopii vastapainoksi musiikkityölle. Ritva Huomo on valmistanut itse helmikirjaillun Kristus Kaikkivaltias -ikonin

Kirkon kansanedustaja

Huomot ovat molemmat pälkäneläisille tärkeitä, sillä Matti Huomo, vaikka onkin virassa naapurissa, kuuluu oman seurakunnan luottamushenkilöihin.

Sitä paitsi hän istuu parhaillaan ensimmäistä kauttaan kirkolliskokousedustajana. Koska kirkkoherra Jari Kemppaiselle osui sama pesti, Pälkäneen seurakunta on nyt vahvasti edustettuna kirkon ”eduskunnassa”.

– Sellaista harjoittelua ja ihmettelyä se aluksi oli, mutta kyllä me Jari Kemppaisen kanssa kumpikin kävimme puhujapöntössäkin sanamme sanomassa, Matti Huomo kuvailee.

Hän on vuosien mittaan toiminut muun muassa Kirkkomusiikkipiirin puheenjohtajana ja parhaillaan Akavan Kirkollisten ammattiliittojen valtuustossa. Hän toteaakin, että jos haluaa vaikuttaa, pitää olla itse mukana. Muuten menee puskista huuteluksi.

– Ehkä valintaani kirkolliskokoukseen vaikutti se, että minut tunnetaan jo valmiiksi kahdessa hiippakunnan seurakunnista ja luottamustehtävien kautta muuallakin, hän arvelee.

Hän toteaa kuitenkin, että nyt alkaa olla tehtävien karsimisen aika.

– En halua jäädä mihinkään sellaiseksi tulpaksi, ettei nuoremmille jää tilaa, hän perustelee.

Kuntavaaliehdokkaaksi hän kuitenkin vielä suostui kokoomuksen listoille.

Vastapainoksi Ritva Huomo ei ole innostunut vaikuttamisesta.

– Mattia ovat aina kiinnostaneet yhteiskunnalliset asiat. Minä olen enemmän koti-ihminen, hän sanoo.

 

Käsillä tekeminen sopii vastapainoksi musiikkityölle. Matti Huomo on valmistanut itse eskimokajakin.

Juhla vie mukanaan

Matti Huomo toteaa, että kanttorin työ on yhtä juhlaa: perhejuhlia, konsertteja ja kirkkovuoden pieniä ja suuria pyhiä. Muut tehtävät ovat valmistautumista, kokouksia, harjoituksia ja virastotehtäviä, mutta niitä seurakuntalaiset harvoin tulevat ajatelleeksi.

Kanttori on heille vahvimmin läsnä, kun on häämarssin aika tai lähtö viimeiselle matkalle. Ilman kanttoria ei kuulla Hoosiannaa eikä suvivirsi pauhaa.

– Hienoin osa tätä työtä on tempautua mukaan juhlaan. Ei siinä omia harmeja muista, kun eläytyy tunnelmaan, Ritva Huomo sanoo.

Hän sopii omasta mielestään hyvin maalaisseurakuntaan, jossa pitää osata vähän kaikkea.

– Jos olisin vaikka urkujen soittajana erityisen taitava, kannattaisi tietysti hakeutua jonnekin urkurin virkaan. Minulle laulu ja kuorojen johtaminen on erityisen mieluista, mutta pidän siitä, että toimenkuva on monipuolinen, hän sanoo.

Matti Huomo tuntee itsensä kirkkomuusikkona vahvimmin urkuriksi, mutta hänkin halusi jo opiskeluvaiheessa pyrkiä monialaisuuteen.

Kangasalan seurakunta on tarjonnut hyvät mahdollisuudet toteuttaa kaikkea sitä. Seurakuntien viimeaikainen kehitys, kappeliseurakuntien tulo on molempien kanttoreiden mielestä virkistänyt työelämää. Kangasalla on nyt neljä kanttoria ja Pälkäneellä kaksi.

– On aikaisempaa paremmin pelivaraa, mahdolisuuksia ja enemmän ideoita, kun toimintaa suunnitellaan, he arvioivat.

 

Pöytätenniksen pelaaminen on rentouttava harrastus, mutta siitä on myös ammatillista hyötyä. Ritva ja Matti Huomo ovat harrastaneet lajia vuosien varrella, mutta Matin syntymäpäivälahjaksi hankittiin oikea pelipöytä.

Naapureihin töihin

Huomot tutustuivat toisiinsa Riihimäellä, missä kummallakin oli työpaikka. Perheenperustamisvaiheessa tuli eteen ongelma.

– Meidän oli vaikea olla töissä samassa seurakunnassa, sillä emme olisi ikinä saaneet yhteistä lomaa, kun oli pakko lomittaa toinen toisemme. Piti alkaa etsiä muita vaihtoehtoja, Ritva Huomo kertoo.

Pälkäneellä ja Kangasalla kanttorinvirat sattuivat silloin olemaan auki yhtä aikaa. Ne oli kuin suunniteltu kanttoriparia varten, olivat lähekkäin mutta eri seurakunnissa. Sitä paitsi paikka osui sopivasti lapsuudenkotien välille, kun mies on kotoisin Lahdesta ja vaimo Keuruulta.

Ritva Huomo aloitti Pälkäneellä adventtina 1988 ja Matti Huomo Kangasalla seuraavan vuoden tammikuussa.

Kun nuori pari tuli tutustumaan uusiin seurakuntiin, Kangasalan kirkko oli juuri peruskorjattu, ja sen kruununa säteili kupolin tähtitaivas.

– Pirkanmaan kaunein temppeli ja parhaat urut, Matti Huomo ylistää.

Pälkäneen kirkko puolestaan odotteli siihen aikaan remonttia eikä ollut parhaimmillaan.

– Melkein itku pääsi, kun kaiken Kangasalan loiston jälkeen näin, minne minun pitää tulla, Ritva Huomo muistelee.

Kirkkojen kauneusero on sittemmin tasoittunut, kun Pälkäneen kirkko on remontoitu ja entisöity alkuperäisiin empiresävyihinsä. Kiintyminen seurakuntaan ei silti ollut kirkosta kiinni.

– Minulla on ollut niin harvinaislaatuinen työpaikka ja työyhteisö, että en olisi malttanut harkitakaan hakeutumista muualle. Pälkäneen seurakunnassa lämpö, luovuus ja toinen toisensa tukeminen on ollut uskomatonta koko sen ajan, mitä olen täällä ollut, Ritva Huomo sanoo.

 

Musiikki kantaa aina

Huomot löysivät mieluisen talon Pälkäneeltä, ja se on perheen koti edelleen. Pojat Juho ja Riku ovat jo täysi-ikäisiä ja opiskelemassa. Kun lapset olivat pieniä, ajankäyttö kahden kanttorin perheessä oli usein ongelmallista.

– Saimme lopulta perhepäivähoitajan kotiin, kun päivähoito ei mitenkään muuten onnistunut. Meillä oli pakko olla hoitaja viikonloppuisin ja myöhään illalla. Omat vapaapäivät pidimme monta vuotta eri aikoina, että edes toinen ehti olla poikien kanssa, Ritva Huomo kertoo.

Perheen yhteiset hetket, lomat ja kerran kuukaudessa vapaat viikonloput olivat ja ovat edelleen juhlahetkiä. Harrastukset, ennen kaikkea musiikki yhdistävät perhettä, kun molemmat nuoret miehetkin soittavat.

Kymmenen vuotta sitten Matti Huomo hankki itselleen 50-vuotislahjaksi harmonikan ja opetteli soittamaan sitä. Omaksi ja perheen iloksi ensi alkuun, mutta kysyntä alkoi äkkiä kasvaa, ja harmonikalla on sittemmin säestetty kaikenlaista Korsukööristä kinkerivirsiin.

 

Pingis kohentaa ammattitaitoa

Huomot hankkivat yhteiseksi syntymäpäivälahjakseen pingispöydän. Pöytätennis on mukava yhteinen harrastus, jota mahtuu pelaamaan sopivasti omalla pihalla, mutta kanttori tarvitsee pelitaitoa työssäänkin, tai ainakin se on hänelle suuri etu.

Miten niin muka? No rippileirillä tietysti!

– Nuoriin tutustuu hyvin, kun pelaa heidän kanssaan. On minuakin välillä katsottu vähän ihmetellen, että osaako toi tosiaan? Ritva Huomo nauraa.

Huomot liikkuvat muutenkin melko paljon.

– Marjassa me käymme yhdessä, se on tärkeää. Itse käyn lenkillä kolme kertaa viikossa ja pyrin harrastamaan muutenkin säännöllisesti liikuntaa, että jaksaisin, kun jo kuusi kymppiä tuli täyteen, Matti Huomo kertoo.

Perheen puinen purjevene on nostettu telineille odottamaan remonttia, mutta Matti on rakentanut itselleen kansalaisopistossa länsi-grönlantilaisen eskimokajakin, jolla on ollut kevyt meloa Pälkänevedellä ja Pohjois-Saimaalla.

Ritva Huomon mieluisin harrastus on käsitöiden tekeminen. Hän on niin innostunut käsitöistä, että fysioterapeutti on joskus neuvonut vähentämään näpertelyä. Nyt sitä kuitenkin suositellaan, jo mielen hyvinvoinnin vuoksi.

– Työ on musiikkia, joka haipuu ilmaan. Siksi on kiva tehdä käsitöitä, niistä jää jotain katseltavaa ja kädessä pidettävää, Ritva Huomo selittää.

Virkkaus ja kirjonta ovat hänelle omimmat lajit. Niistä voi aina löytää uusia ulottuvuuksia. Viime pääsiäisenä valmistui helmikirjailtu Kristus Kaikkivaltias -ikoni, jonka tarvikkeet hän sai Venäjältä.

– Näin ystävälläni sellaisen ja ihastuin, ajattelin, että tuollaista pitää kokeilla. Onnistui se, vaikka neula oli niin pienisilmäinen, että lankaa ei tahtonut saada silmään, hän kertoo.

 

Lauluilta Mikkelinpäivänä

Ritva Huomon 50-vuotisjuhlaa vietetään lauluillan merkeissä Pälkäneen seurakuntatalossa 30.9. kello 18. Tilaisuudessa ovat mukana muusikot Ulla Terva, Satu Ukkonen, Johanna Lemmetyinen, Aimo Kokkola ja Matti ja Riku Huomo, sekä kirkkokuoro, Caritas, Hyvät naiset ja herrat, sekä seurakunnan lapsikuorolaisia.

Vapaaehtoinen kahviraha kerätään seurakunnan musiikkityön hyväksi, ja tuotolla on tarkoitus hankkia ensimmäisenä adventtina ilmestyvää Lasten virsikirjaa Pälkäneen seurakunnan käyttöön.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?