Viikonlopun sateet liottivat viljelysmaat siihen kuntoon, ettei monelle pellolle ole vähään aikaan asiaa. Rautajärvellä puimakone puksutti kuitenkin lauantaina heti kun kaatosade taukosi hetkeksi.
– Entisaikaan puimahommissa ei oltu niin kelien armoilla kuin nykyään. Vilja kuivattiin seipäällä. Jos sää ei suosinut puintipuuhia, vilja ajettiin latoon odottamaan, Jouko Vilkman kertoo.
Lauantaisessa Vanhan Savotan puintipäivässä heiteltiin seipäältä kauraa puimakoneen kitaan. Aivan kuivaa vilja ei sadekesän jäljiltä vielä ollut.
– Seassa on sen verran vihreää, että välillä meinaa tulla tukoksia, puimakonetta käytellyt hauholainen Lauri Saarinen kertoo.
– Mutta tällä konstilla viljan saa sentään puitua talteen. Moni pelto on nyt niin märkä, ettei sinne ole mitään asiaa isolla leikkuupuimurilla – eikä kaikki vilja ole kypsynyt vieläkään, vaan sadonkorjuuaika on hyvinkin neljä, viisi viikkoa myöhässä. Nyt tarvittaisiin sateettomia, tuulisia päiviä, että pellot saataisiin puitua, Saarinen sanoo.
Ensimmäisen polven maatalouskoneita
Vanhan ajan puintipäivässä pääsi näkemään ja kuulemaan, miten puimakone nieli seipäällä kuivunutta kauraa. Jyvät ropisivat koneen kyljestä pussiin ja toinen pää sylki pahnoja, joista sidottiin puintinäytöksen jälkeen käsin siistejä paaleja.
Traktorista käyttövoimansa saaneet puimakoneet olivat monella tilalla käytössä vielä muutama vuosikymmen sitten.
– 1950 ja -60-luvulla vilja kuivattiin tavallisesti seipäällä. 1970-luvulla leikkuupuimureita alkoi tulla isoille tiloille, Jouko Vilkman sanoo.
Vanhan ajan puintipäivän muutkin laitteet edustivat ensimmäistä konesukupolvea. Ne vapauttivat tilat aikanaan käsityöstä ja hevosvetoisista koneista.
Puintipäivän kävijät pääsivät seuraamaan muun muassa sirkkeliä, jolla lautoja sahattiin 1900-luvun puolivälin paikkeilla. Konevoimalla toiminut sirkkeli lopetti hikisen lankkusahahomman. Savotalla pyörinyt sirkkeli oli käsin syötettävää mallia. Vedolla varustetut turvallisemmat sahat korvasivat sen myöhemmin.
Sivummalla pääsi katselemaan muun muassa puukuorman tekoa ja tukinajoa sekä harvemmin nähtyä kaivuria: monttuja kauhottiin kullankaivuuseen kehitetyllä koneella.
Napsukka tarjosi rauhallista kyytiä
Työhevosten aikaa Rautajärven puintipäivässä edusti alan huippuosaaja. Kynnön nelinkertainen Suomen mestari ja Vanhan Savotan halonajokisan moninkertainen voittaja Napsukka tarjosi lapsille rauhallista hevoskyytiä heinäpaalien päällä.
– Napsukan kanssa on helppo lähteä tapahtumiin. Se ei hermostu tungoksenkaan keskellä, Petäjävedellä asustava Eeva-Liisa Pitkänen kehuu palkittua työjuhtaansa.
– Ennen puintipäivää olimme esittelemässä koululaisille vanhoja työkoneita ja -tapoja. Lapset pääsivät itse hevosen ohjaksiin ja perunannostoon. Se on aikamoinen elämys nykylapselle, jonka ei tarvitse kaupan hyllyjen äärellä miettiä, mistä ruoka tulee.
Kaupan oli myös lähiseudun tiloilla syntyneitä perinnetuotteita, sillä puintipäivä toimi myös Heikki Ahopallon tuottajatorikiertueen pysähdyspaikkana. Armas-perheen tuotteiden lisäksi tarjolla oli muun muassa Äimälässä sijaitsevan Klemolan tilan villa- ja viljatuotteita.
Perinnemusiikkia ite-instrumenteilla
Tunnelmaa puintipäivään toi perinnemusiikki. Vanhan Savotan yhtye Enso Kusetti innosti kävijöitä välillä jopa yhteislauluun. ”Savottakaraoke” sopii mainiosti välittömän tapahtuman rentoon meininkiin.
Enso Kusetti oli lauteilla jo puintipäivää edeltäneessä perjantain pelimanni-illassa. Lauantain puintipäivässä traktori puksutti yhtyeen rytmikoneena, sirkkeli ja moottorisaha täydensivät äänimaisemaa. Savukoneena toimivat sepän ahjo ja nokipannukahvitulet.
Enso Kusetti on ite-taidetta parhaimmillaan. Hartsuherra Jouko Vilkmanin narubasson kielinä toimii kaksi erivahvuista moottorisahan käynnistysnarua. Basson varren virkaa toimittaa tukkilaiskeksi ja kaikukoppana palvelee 1900-luvun alusta peräisin oleva kalossilaatikko.
Myös rytmiryhmän rumpupatteri on valmistettu perinteisistä tarpeista, jotka aikaan löytyivät jokaiselta hyvinvarusteltulta tukkikämpältä. Paavo ”Tehopakkaus” Helmisen edessä on monenlaista armeijan pakkia, purkkia ja lautasta.
Joissain tapahtumissa musiikkia vahvistetaan niin, etteivät kävijät ja kauppiaat tahdo toisiaan kuulla. Vanhalla savotalla perinnemusiikki soi luomuna ja soitosta kiinnostuneet kokoontuvat lavan äärelle kuuntelemaan.
Ensi Kusetti on kiertänyt kesän ajan erilaisia perinnetapahtumia pitkin maata. Myös suuri osa Rautajärven tapahtuman kävijöistä tulee matkojen päästä. Tällä kertaa keli karsi kävijäjoukkoa, sillä moni ei lähtenyt liikkeelle ollenkaan, kun vettä näytti ryöpyttävän tauotta. Taivas kirkastui kuitenkin samalla hetkellä kun ensimmäisiä koneita alettiin käynnistellä.
Säät ovat koetelleet vanhaa savottaa viime vuosina. Toissa talvena lunta oli niin paljon, ettei talvitapahtumaa voitu järjestää lainkaan. Puintipäivänkin onnistuminen oli pienestä kiinni.
– Vettä tuli sen verran, että sunnuntaina autoja ei olisi enää saanut liikkeelle parkkipaikalta ilman vetoapua, Jouko Vilkman sanoo.
