Lähiruoka on kova juttu, eikä siitä voi suomalainen olla kuin yhtä mieltä: peukku pystyyn. Yhtä kannustavasti ei kuitenkaan jakseta suhtautua laajemmin kotimaiseen osaamiseen.
Tuoreena esimerkkinä käy esimerkiksi Nokian Lumia 920 -puhelimen vastaanotto Suomessa. Kun puhelin esiteltiin muutamia viikkoja sitten, joissakin lehdissä ja tv-jutuissa käytiin läpi – perisuomalaiseen tapaan – sitä, miten uutuuteen on suhtauduttu ulkomailla. Alemmuudentuntoisilla suomalaisilla ei sinänsä ollut hätää: ulkomaisten tekniikkasivustojen ensiarvot olivat kehuvia – joskin kameraominaisuuksien esittelyvideon kömmähdys myöhemmin loi huonoa valoa puhelimen ja yhtiön ylle.
Sen sijaan, että suomalaiset olisivat ensiarvioiden perusteella rintaa rehvastellen todenneet Nokian uuden nousun ehkä sittenkin alkaneen, reaktiot olivatkin jotakin ihan muuta. Eräskin suuri maakuntalehti varusti ensimmäisiä arvioita käsitelleen juttunsa verkkosivuillaan otsikolla ”Kunpa Nokia ei olisi tehnyt tätä päätöstä”, joka perustui ulkomaalaistoimittajan harmitteluun muuttuneeseen pintamateriaaliin. Muutoin kyseinen arvostelija oli ”toiveikas” ja piti uutta puhelinta ”lupaavana”.
Onneksi suomalaiset heräsivät, ja verkkokeskustelu täyttyi kannustavan rakentavista kommenteista, kuten ”Elop on ääliö, en osta enää ikinä nokialaista” ja ”Onneksi on Apple, joka ei koskaan petä”. Mitä nyt viikkoa myöhemmin omassa puhelimenjulkistuksessaan, mutta sitä ei toki lasketa.
Suomalainen epävarmuus omasta osaamisesta ei ole mikään uusi tai ainutlaatuinen ilmiö, mutta sitä osaavat jo muutkin hyödyntää. Maailmanlaajuisen jätin Coca-Cola Companyn omistama Fanta mainostaa itseään lausahduksella, jossa todetaan ettei se ole mikään tavallinen jaffa, vaan jotakin paljon enemmän.
Tässä kohdin kriittinen lukija muistuttanee, että Hartwallin omistus on ulkomailla. Pääkonttori on kuitenkin edelleen Suomessa.
Ulkomaisten vaateketjujen sen sijaan ei tarvitse enää mainostaa itseään suomalaisia vastineitaan houkuttelevammiksi; ne nimittäin ovat. Kaupan tila 2012 -tutkimuksen mukaan ulkomaiset vaateketjut koetaan kotimaisia houkuttelevammiksi.
Kotimainen on junttimaista ja junttimainen nyt vain sattuu olemaan…vähemmän kannatettavaa kuin trendikäs. Ainakin kunnes junttimaisuudesta tulee trendikästä. Vaikka oletettavasti silloin Suomessa kieltäydytään muuttumasta trendikkäiksi junteiksi ja ihastellaan ulkomailla vallitsevaa junttimeininkiä.
Kotimaiset menestyjät ja epäonnistujat voivat Sunrise Avenuen Samu Haberin tavoin lohduttautua sillä, ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan. Ja kohta tulee onneksi pimeä ja synkkä talvi, joka kuulemma on kylmempi kuin koskaan missään. Sitten voimme kysellä ulkomaalaisilta, eikös tämä olekin ihan mahdottoman kylmä paikka asua.