Kolme latvialaista naista lapioi tarmokkaasti multaa kylmässä vesisateessa. Kostiakodin johtaja Arja Kokkola-Ahava ja pälkäneläiset soroptimistit auttavat nostamaan tuomipihlajan taimia valmiiksi kaivettuihin kuoppiin. Keli ei suosi istutusseremoniaa paitsi kasteluveden puolesta, mutta vieraiden aikataulu on tiukka ja Suomen syyssää armoton.
Pälkäneen seudun soroptimistit saivat syyskuun loppupuolella vieraikseen kolme ystäväklubinsa, SIE club Orge-Kegumsin jäsentä, jotka viettivät Pälkäneellä pidennetyn viikonlopun. Siihen mahdutettiin paljon koettavaa.
Erityistoiveena Sabīne Gudeixella, Liāna Čodorella ja Edīte Uršuļskalla oli saada tutustua suomalaisiin puutarhoihin, koska heidän kotimaassaan puutarhanhoito on hyvin suosittu harrastus, sekä suomalaiseen vanhustenhoitoon.
Pohjoisen puutarhoja
Latvialaisvieraat pääsivät käymään Marttaliiton ylläpitämässä lastenpuutarha Piparmintussa sekä Nekalan siirtolapuutarhassa. Puutarhat viehättivät heitä syyssateen liottaminakin, joskin kaupungin siirtolapuutarhoille asettama sääntöjen ja ohjeistusten määrä hämmästytti heitä.
Latviassa oman siirtolapalstan viljely on yleisempää kuin Suomessa, mutta ne eivät ole samalla tavoin suunniteltuja kokonaisuuksia kuin meillä.
– Lasten puutarha on hauska ajatus. Siellä näkee lasten oman työn jäljen – jos oli jäänyt rikkaruohoja perkaamatta, lapset näkevät itse seuraukset, vieraat arvioivat.
– Esittelemme vieraillemme myös paikallista lähiruokaa ja pientuotantoa, mikä sivuaa soroptimistien Euroopan laajuiseen ruoka- ja vesiteemaa. Käymme Rönnvikissä ja Syrjysen strutsitilalla, ystävyysklubin yhteyshenkilönä toimiva Elisa Tikanmäki selittää.
Pälkäneellä vieraat pääsivät tutustumaan Palvelukeskus Harjutuuleen sekä Kostiakotiin, jonne he istuttivat tervehdyksensä.
Vanhustenhoito yllätti
Puun tai yleensä kasvin istuttaminen vierailun muistoksi on latvialainen tapa. Tuomipihlajat valittiin, koska ne ovat kauniita syksyin keväin, ja istutuspaikka katsottiin niin, että mahdollisimman moni Kostiakodin asukas näkee sen omasta ikkunastaan.
Tuomipihlajat jäivät muistuttamaan pälkäneläisille, että paljon parjattu suomalainen vanhustenhoito on moniin muihin maihin verrattuna tasokasta. Vieraat se ainakin yllätti.
Latvialaiset naiset olisivat mielellään siirtäneet pälkäneläiset vanhainkodit sellaisinaan kotimaahansa, niin vakuuttavia ne heidän mielestään olivat.
– Laitteiden puute on meillä iso ongelma. Tarvittaisiin paljon sellaisia uusia laitteita kuin täällä on helpottamaan hoitotyötä, Edīte Uršuļska selittää.
Hän sanoo, että heidän lähivanhainkotinsa on entinen koulu eivätkä sen tilat ole tarkoituksenmukaiset nykyisessä käytössä. Tarvittaisiin paljon korjauksia.
Latvialaiset veisivät mielellään Suomen tuliaisiksi myös kotoisuuden tuntua ja muuta ilmapiirin kohennusta vanhainkoteihin. Kysymys, voiko klubi vaikuttaa esimerkiksi laitehankintoihin tai viihtyisyyden lisäämiseen, saa kuitenkin naiset epäröiviksi.
– Vanhainkoti on valtion. Voimme ehdottaa asioita, mutta ne eivät välttämättä mene läpi, hän selittävät.
