Matti Rimpelän mielestä vanhemmat ja opettajat ovat yhtä hyviä lapsen hyvinvoinnin arvioijia kuin terveydenhoitajat ja sosiaalityöntekijät. Lapsi oppii hyvinvointia ja pahoinvointia hoidossa, koulussa ja harrastuksissa.
Kuva: Kimmo Torkkeli
Hyvinvointi ja myös pahoinvointi ovat paljolti oppimistuloksia. Tämä kävi selväksi Kangasalla torstaina, kun Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpelä puhui Osuuspankin keskittäjäasiakkaiden juhlassa Kisarannassa.
Jokainen oppii hyvinvointia ja pahoinvointia syntymästään alkaen. Jokaisessa ikävaiheessa hyvinvointi on olosuhteiden ja tämän oppimisen yhteisvaikutusta. Kaikki aikaisemmin koettu summautuu, ja tuloksena on juuri minun hyvinvointini tänään.
– Yksilöiden lisäksi kaikki yhteisöt oppivat hyvinvointia ja pahoinvointia: perheet, asuinalueet, päiväkodit, koulut ja kunnat. Hyvinvointioppiminen tarkoittaa, että hyvinvointi on ensisijaisesti osaamisen asia. Toki tahtokin on tärkeää, mutta pelkkä tahto ei riitä, jos ei ole osaamista, Rimpelä painotti.
Tärkeiksi asiantuntijoiksi nousevat oppimisen ja opettamisen asiantuntijat. He ovat jopa tärkeämpiä kuin hyvinvoinnin asiantuntijat. Rimpelän mukaan vanhemmat ja opettajat ovat yhtä hyviä lapsen hyvinvoinnin arvioijia kuin terveydenhoitajat ja sosiaalityöntekijät.
– Hyvinvointioppiminen etenee lapsen kaikissa kehitysyhteisöissä. Perhe on tietenkin tärkein, mutta sen rinnalla on monta muuta: asuinalue, päiväkoti, koulu, harrastukset, media, katu ja niin edelleen. Kaikissa näissä lapsi oppii hyvinvointia ja pahoinvointia. Siksi puhumme kasvatuskumppanuudesta. On tärkeää, että kehitysyhteisöistä koostuu lapsen hyvinvointia tukeva kokonaisuus. Jos isä ja äiti eivät jaksa tai eivät osaa, on muun tahon otettava vastuu kasvatuskumppanuuden ”johtamisesta”, Rimpelä sanoi.
– Hyvinvointi ja myös pahoinvointi ovat paljolti oppimistuloksia, sanoi Matti Rimpelä.
Kuva: Kimmo Torkkeli
Informaatioähky kuormittaa aivoja
Rimpelä puhui Kangasalla myös yhdestä nykyajan suuresta haasteesta, aivojen hyvinvoinnista. Aivot ovat dosentin mukaan uhanalainen elin. Kasvava informaatiovyöry, levon lyhentyminen ja mielialakemia energiajuomista lääkkeisiin ja huumeisiin kuormittavat aivoja yhä enemmän.
– Kukaan ei opeta rentoutumista. Onko niin, että sydänepidemian jälkeen tulee aivoepidemia, ja varhainen dementia yleistyy, kun tämän päivän lapset ovat keski-iässä? Rimpelä kysyi.
Lasten ja nuorten kohdalla tulisi kiinnittää erityistä huomiota riittävään yöuneen ja rentoutumisen oppimiseen. Rimpelä muistutti, että yöuni on vanhempien vastuulla. Useimmat murrosikäiset tarvitsevat noin yhdeksän tuntia yöunta.
– Koulun pitäisi opettaa oppilaille myös rentoutumista, Rimpelä huomautti.
Viimeisimmät kommentit