Jos Risto Lindholmin työuran ja elämänasenteen voisi kiteyttää yhteen lauseeseen, tuo lause olisi ehdottomasti ”Kyllä se siitä sitten”. Kun jokin asia näyttää mahdottomalta, Lindholmilla on tapana ottaa rauhassa ja keskittyä siihen, miten mahdoton tehdään mahdolliseksi.
Pälkäneläiseltä Eridomicilta viime viikolla eläkkeelle jäänyt rakennuspäällikkö kiittelee yrityksen alkuaikoja 1990-luvun alussa siitä, että tällainen lannistumaton asenne alkoi kukoistaa. Toimintansa alkumetreillä Eridomic keskittyi sisävesilaivan rakentamiseen. Kaksi miestä – Lindholm ja Petteri Lindroos – opettelivat voittamaan haasteet, joita syntyi, kun isoa laivaa kuljetettiin pitkin maanteitä ja vesistöjä.
– Kun näimme omin silmin, että suurta kappaletta saadaan liikuteltua pitkienkin välimatkojen päähän, niin kiinnostus tämänkaltaiseen toimintaan heräsi lopullisesti. Kokemukset herättivät luottamusta myös siihen, että kyllä me pystytään kun vaan uskalletaan, Risto Lindholm kertaa.
Kahdeksantoista vuoden aikana Eridomic Oy on kasvanut Suomen markkinajohtajaksi puuelementtiratkaisujen valmistajana. Matkan varrelle on mahtunut nousuja ja laskuja, mutta yksi asia ei muuttunut: Lindholmilla oli tapana aloittaa työpäivä kukonlaulun aikaan ja lopettaa iltamyöhällä. Monet paikalliset tietävätkin, että miehen työhuoneen ikkunoista paistoi valo melkein ympäri vuorokauden.
Jos jokin asia takkuaa, Lindholm – eridomicilaisten kesken Ripa tai Riku vaan – kokosi porukan kasaan ja yhdessä mietittiin, miten asia ratkaistaan. Suunnittelijat, asentajat ja tuotannon väki ovatkin tottuneet tekemään Eridomicilla tiivistä yhteistyötä. Lindholm muistuttaa, että rakennusalalla ei tunneta käsitettä automaatio, vaan asioiden toteuttaminen vaatii ammattitaitoa ja osaamista.
– Olen sitä mieltä, että sähköposti on monissa paikoissa sotkenut koko systeemin. Henkilösuhteet ja kasvokkaisviestintä ovat ne asiat, jotka ratkaisevat. Juuri tämän takia minulla ei ole Facebook- tai Twitter-tiliä. Eikä tule, Lindholm sanoo painokkaasti.
50-vuotinen ura rakennusalalla
Risto Lindholm on tottunut aina tekemään töitä itsensä herrana. Hänen isänsä Kalle oli kirvesmies, joten rakennushommat tulivat tutuiksi jo pikkupoikana. Ensimmäisessä työpaikassaan hän toimi muurarin repsikkana nuorena poikasena.
– Palkkani oli viisikymmentä penniä tunnilta, Lindholm muistaa.
Heti ammattikoulun rakennuslinjalta valmistumisen jälkeen 1960-luvun alussa Lindholm alkoi tehdä erilaisia rakennusurakoita kaverinsa kanssa. Puutikkalasta kotoisin oleva mies muutti synnyinpitäjästään pois 18-vuotiaana.
– Pakkohan se oli lähteä isompiin ympyröihin jo ihan koulutuksen ja työurankin kannalta.
Ennen Eridomicin aikaa Lindholmilla ehti olla yritys, joka meni konkurssiin 1990-luvun laman aikoihin.
– Ei siitä sen enempää, mutta tapahtuneen myötä sisu yrittämiseen vaan kasvoi. Se oli todellista elämän korkeakoulua, Lindholm muistelee.
Eridomic on kasvanut kahden miehen firmasta noin 40 työntekijää työllistäväksi yritykseksi. Yrityksen liikevaihto on parhaimmillaan ollut yli 10 miljoonaa euroa. Vuonna 2006 yritys teki ison investoinnin, kun se osti Pälkäneen kunnalta runsaasti uutta tonttitilaa Kankaanmaalta. Toimitilat laajenivat maakauppojen myötä kaksinkertaisiksi. Samana vuonna rakentamisen vauhti kiihtyi huomattavasti. Lindholm kiitteleekin onneaan siitä, että iso investointi tuli tehtyä oikeaan aikaan.
Eridomic on toimittanut yli miljoona neliömetriä puuelementtejä erilaisiin rakennuksiin ympäri Suomea. Lindholm oppi vuosien varrella luottamaan siihen, että jossain päin Suomea rakennetaan aina, oli lama tai ei.
– Minä uskon Suomeen. Jos Tampereella tai Pälkäneellä ei rakenneta, niin ehkäpä Kuopiossa sitten rakennetaan. Tämän ajattelutavan mukaan lamaa ei sillä tavalla olekaan, Lindholm muotoilee.
Mieleenpainuvimmat työprojektit ovat olleet Helsingin Messukeskuksen ja Seinäjoen Tango Areenan jättimäisten kattorakenteiden tekeminen. Lindholm kertoo, että Messukeskukseen puuelementtejä toimitettiin yhteensä kahden hehtaarin verran.
– Seinäjoen projekti taas vahvisti käsitystä siitä, mihin suuntaan Eridomicin toimintaa kannattaa suunnata. Se vahvisti ajatusta siitä, että katot ja kattorakentaminen on se suunta, mihin haluamme yritystä viedä.
Mieleen on jäänyt myös Sappeen Huipun rakentaminen vuonna 2005. Saareen rakentamiset taas ovat olleet niin vaativia töitä, että ne jäävät helposti mieleen.
– Nosturien ja elementtien kuljettaminen veden poikki saareen ei ole ihan yksinkertaista hommaa. Mutta kokemus on osoittanut, että se on mahdollista. Haasteita pitää olla ja niitä pitää rakastaa. Kun jokin vaikeus voitetaan, valmius seuraavaan työhön on taas parempi, Lindholm sanoo.
Osaksi isoa konsernia
Ensi vuonna valmistuva Savonlinnan kirjasto taas on osoitus siitä, mihin suuntaan puuelementtirakentaminen on menossa. Rakennustöissä käytetään Euroopassa suuren suosion saaneita ristiinlaminoituja massiivipuulevyjä eli CLT-levyjä. Niiden käyttäminen aktiivisesti tuli Eridomicilla mahdolliseksi, kun perheyritys siirtyi osaksi Stora Enson Rakentamisen ratkaisut -yksikköä kaksi vuotta sitten. Silloin sovittiin, että Eridomic kehittää yhteistyössä Stora Enson kanssa puupohjaisia elementtiratkaisuja katto- ja halliratkaisuiden sekä pientalojen lisäksi monikerrosrakentamiseen.
Yrityskaupan tapahtuessa Lindholm sitoutui jatkamaan yrityksessä vielä parin vuoden ajan. Perheyrityksen pyörittäminen on hyvin erilaista kuin maailmanlaajuisen konsernin osana toimiminen. Vaikka pälkäneläisyritys jatkaakin toimintaansa itsenäisenä yksikkönä, yrityskaupan myötä muuttui moni asia. Päätöksenteko ajautuu konsernitasolla laveammalle rintamalle, ja toiminnan suuntaviivat ovat muutenkin erilaiset. Eniten Lindholmia harmittaa se, että isännän ääni jää isossa konsernissa helposti kuulumatta.
– Mielestäni isännän äänen tulisi kuulua paremmin. Näin ei tapahdu, kun omistaja on niin sanotusti kasvoton eikä ole heti lähellä. Kauppa toi kuitenkin Eridomicin toimintaan pitkäaikaista varmuutta, Lindholm muotoilee.
Ehdokkaana kunnallisvaaleissa
Risto Lindholm on vielä niin tuore eläkeläinen, että suunnitelmat tulevaisuuden suhteen ovat osin avoinna. Tarkoitus on ainakin matkustella tänä vuonna niin ikään eläkkeelle jääneen Anita-vaimon kanssa nyt, kun siihen on aikaa. Aikaa on tarkoitus ottaa itselle ja kahdelle lastenlapselle kun siihen on mahdollisuus. Myös luottamustoimiin aikaa liikenee entistä enemmän. Mies on Vanhan Kirkon Suojeluyhdistys ry:n perustajajäsen. Lisäksi hän osallistuu aktiivisesti LC-Pälkäneen yhdistystoimintaan. Hän on myös jäsenenä Eurooppalaisessa Kulttuuriyhdistyksessä.
Yksi uusi haaste odottaa kuitenkin jo kulman takana. Risto Lindholm lähti syksyn kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi demareiden listalla.
– Eihän tuo ehdokkuus vielä kovin paljon säpinää tuo, mutta jos ääniä tulee ja läpi mennään, niin sitten sitä alkaa tapahtua, Lindholm naurahtaa.
Kunnallisvaaliehdokkaaksi lähteminen ratkesi kalkkiviivoilla. Viimeisenä iltana ennen ehdokaslistojen vahvistamista muun muassa kansanedustaja Pia Viitanen soitti Ristolle ja harrasti pienimuotoista suostuttelua. Anita-vaimollakin oli suostuttelussa oma osansa.
– Meillä on ollut puolueessa sellainen tapa, että kun luopuu luottamustoimestaan, niin pitää hankkia tilalle uusi ehdokas. Minä sitten hankin mieheni, Pälkäneen kunnanvaltuustopaikastaan luopuva Anita Lindholm lisää.
Risto Lindholm jatkaa, että yhteiset asiat ovat aina kiinnostaneet häntä. Nyt kun aikaa eläkkeelle jäämisen vuoksi on, niin ehdokkuus tuntui luontevalta.
Kunnanvaltuutettuna Risto Lindholm toivoisi voivansa vaikuttaa ainakin Pälkäneen teollisuustonttipolitiikkaan. Yrityksille tulisi hänen mukaansa järjestyä paremmin tonttimaata.
– Eikä vain pieniä, vaan myös suuria 1-5 hehtaarin tontteja. Teollisuus tuo kuntaan tuottavaa työtä ja työllistää sekä tuo uusia mahdollisuuksia. Tätä Pälkäneellä tarvitaan, Lindholm sanoo.
Pienempänä, mutta myös tärkeänä asiana hän nostaa esiin yksityisteiden tukemisen ja niiden parantamisen. Puutikkalassa mökkeilevänä Lindholm tietää, että kunnan tasolla pieni asia voi olla syrjäkylillä suuri.
Valtuutettuna Lindholm ajaisi myös muutosta, jonka mukaan kirjansa saisi siirtää kesämökilleen, jos näin haluaa tehdä.
– En näe tässä mitään ongelmaa. Se olisi kunnalle ennemminkin mahdollisuus lisääntyneiden verotulojen myötä, Lindholm perustelee.
Pälkäneellä on hyvä olla
Risto Lindholmilla on vahvat juuret Puutikkalaan, synnyinpitäjäänsä ja nykyiseen kesämökkipaikkaansa. Anita-vaimo muistelee hymyillen reilun viiden vuoden takaista aikaa, kun Pälkäneen ja Luopioisten kuntaliitos toteutui. Vaimoa hieman huolestutti, miten hänen miehensä uutiseen suhtautuu. Reaktio oli kuitenkin lopulta melko neutraali.
– Riku vaan tokaisi, että jos liitoksesta on hyötyä, niin siitä vaan, Anita muistelee.
Risto Lindholm jatkaa, että aika tuntui tuolloin kypsältä liitokselle, vaikka hän ei muuten kuntaliitosten puolesta liputakaan. Pälkäne ja Luopioinen olivat tehneet muutenkin jo pitkään yhteistyötä monella eri sektorilla, joten liitos tuntui monella tapaa luontevalta.
Lindholm muutti Pälkäneelle vuonna 1979. Sitä ennen tie oli vienyt Puutikkalasta Tampereelle ja Sahalahteen. Nykyään Lindholmit asuvat Eridomicin rakennuttamassa puukerrostalossa Onkkaalassa.
Lindholmien kolme lasta perheineen ovat säännölliset vieraat Onkkaalassa. Lapsilleen ja lastenlapsilleen – ylipäätään nuoremmille sukupolville – tuore eläkeläinen haluaisi painottaa mielestään tärkeää asiaa.
– Pitää olla uskallusta ja rohkeutta. Täytyy luottaa itseensä ja ihmisiin ympärillään: Uskaltaa ajatella, että kyllä se siitä.
