Haanja 100 huipensi maastopyöräkauden

09.10.2012 10:55

Jarkko Helminen nautiskeli Haanja 100 -maastopyöräkilpailussa huoltopisteiden annista ja hyvistä tapahtumajärjestelyistä.

”Haanja 100 – ainult hulludele!” oli mainoslause, joka sai sydänhämäläiset maastopyöräilijät pakkamaan kaluston autolauttaan ja suuntaamaan kauden päätöstapahtumaan eteläiseen naapurimaahamme Viroon.

Jarkko Helminen, Teemu Järvenpää ja Sakari Hinkkala osallistuivat syyskuun viimeisenä viikonloppuna Etelä-Virossa järjestettyyn maastopyörätapahtumaan, jossa oli kaksi matkavaihtoehtoa: maastossa sai viihtyä sadan kilometrin tai sadan mailin (160 kimometriä) edestä.

Reissun organisaattorina toimi Hinkkala, joka osallistui Haanjan kilpailuun jo vuonna 2008.

– Silloin poljin sata kilometriä ja ihan silloisen kuntotasoni äärirajoilla. Maaliin pääsin työllä ja tuskalla. Tänä vuonna kiinnosti mennä katsomaan, onko kunto neljässä vuodessa kohentunut yhtään.

 

Etenkin reitin alku oli raskas

Koko sydänhämäläiskolmikko selviytyi Haanjan vaativasta reitistä kunnialla maaliin. Hinkkala käytti 100 kilometrin reitillä aikaa muutaman minuutin alle kahdeksan tuntia ja paransi edellistä kisa-aikaansa reilulla tunnilla. Helminen ja Järvenpää polkivat maaliin reilussa kahdeksassa tunnissa.

– Reitti oli raskas, sillä viikon kestänyt sade oli pehmentänyt pohjan ja alusta muuttui hetkessä mutavelliksi. Itselläni oli henkisesti vaikeaa ensimmäiset 30 kilometriä, koska alla oli pitkä sairastelujakso ja päivän kunto sen myötä vähän arvoitus. Sitten onneksi alkoi kulkea ja loppuosa meni hyvin, Jarkko Helminen kertoo.

– Ensimmäinen neljännes oli paha siksikin, että se oli lähes pelkästään nousua, Teemu Järvenpää muistuttaa.

Haanjan kilpailureitti kulki pääasiassa metsäpoluilla, kärryteillä ja heinäpelloilla. Juurakkoa ja kivikkoa ei reitille juurikaan mahtunut, eikä myöskään lepohetkiä tarjoavia tasaisia tiepätkiä.

Reitti kulki Viron maaseudulla yhtenä sadan kilometrin lenkkinä, jolle nousumetrejä kertyi reilut 1600.

– Loppuosa reitistä oli onneksi vähän helpompi. Viimeinen 20 kilometriä oli laskupainotteinen ja mukaan mahtui jokunen tiepätkäkin, Hinkkala kertoo.

– Silti maalissa oli sellaiset fiilikset, ettei metriäkään enempää, Teemu Järvenpää sanoo.

 

Syksyn saapuminen koettiin konkreettisesti reitillä. Pyörät keräsivät rapaa kiitettävästi, vaikka niitä pestiin jokaisella huoltopisteellä.

Järjestelyt keräsivät kiitosta

– Haanjan kilpailu oli kyllä yksi parhaiten järjestetyistä, joihin olen osallistunut, Jarkko Helminen kiittelee.

Huoltopisteitä oli reitin varrella riittävästi ja niille oli monipuolisen muonituksen lisäksi järjestetty myös pyöränpesupalvelu.

– Sen jälkeen, kun pyörä oli ruiskutettu puhtaaksi mudasta, suihkautettiin ketjuihin vielä rasvaa. Siitä oli hienoa jatkaa taas eteenpäin, Helminen kertoo.

Yhdessä huoltopisteellä pyöräilijät ruokittiin paellalla ja seuraavassa huollossa odottivat jälkiruokapiirakat.

– Ainoa hämmästys oli se, että maalialueella ei ollut ruokahuoltoa. Mutta kyllä me sitten otettiin oma osuutemme maalissa olleelta ilmaiselta olut-, energiajuoma- ja limsalinjastolta, Sakari Hinkkala nauraa.